Tähän aikaan vaalien alla ehdokkaalla pitäisi varmaankin olla paljon sanottavaa. Maailmasta pitäisi kertoa kaikki. Pitäisi olla kanta, joka asiaan, ja kanta pitäisi olla tyrkyllä. Tässäkin, mietitysti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sori nyt. Kerron vain arjesta.

Askartelin tänään (eilen siis) sataseitsemänkymmentäyksi rintamerkkiä. Edelliset kolmesataakahdeksankymmentäkaksi merkkiä kun ovat huvenneet. Toissapäivänä taittelin satakunta itse omalla koneellani printtaamaani ja lainapaperileikkurilla leikkelemääni esitettä - nyt niitä on sitten kaiketi tehty viitisen sataa, tai ehkä kuutisen, en tiedä.  Toissapäivän eilispäivänä leivoin aamutuimaan kuusikymmentä pullaa, kirpputorille. Kaikki syötiin.

Tänään bussissa, kun ojensin rintamerkillä varustellun vaalimainoksen viereisten lastenvaunujen lykkijälle, hän sanoi minulle: sinulla on hyvä copywriter.

Minä siihen että niin, se olen minä itse. Sitten hyppäsin bussista ja huvituin.

Copywriter. Minusta olisi tullut hyvä copywriter, mikä ikinä se onkin. Kopionkirjoittaja. Koska kirjoitan kopioni itse, ja myös kopioin.

 

Tällainen on kivaa - tehdä kaikki itse. On mukavaa tuottaa itse sisältö, mukavaa on tuottaa myös muoto, kömpelösti mutta itse, ja kaikista mukavinta on leikata ja taitella. Itse. Tällainen tee-se-itse -vaalikampanja on ihana. Perheenäiti istuu keskellä kaoottista olohuonettaan ja askartelee. Askartelu on ihaninta maailmassa. Mitä monotonisempaa, sen parempi. Silloin voi ajatella samalla - ja silti saada jotain aikaan. Jotain näkyvää. Vaikka se huomenna hupenee, katoaa näkyvistä, sujahtaa jonkun taskuun ehkä. Ehkä ilman että se joku sitä edes koskaan luki. Ehkä joku joskus kumminkin lukee. Niin kuin tätäkin.

Mietin monta kuukautta, miksi minua niin kovasti ahdisti se, että minun olisi pitänyt varata ajoissa jokin paino, ja painattaa siellä jokin esite. Nyt tiedän miksi se ahdisti. Se tuntui väärältä - minä olen tottunut tekemään sellaiset asiat itse. Joka ikisen.

 

Olisi tosi hienoa sanoa jotain viisasta nyt. Olisi hyvä sauma sanoa.

Ei ole mitään viisasta sanottavaa nyt. Kun askartelu lasketaan sadoissa ja leipominen useammassa kuin kahdessa kymmenessä, viisaus on vähissä. Viisaus on silloin käsissä. Kädet tekevät. Vaalityö on mennyt sormiin. Se kutittaa niissä kivasti. Kun kädet askartelevat, aivot eivät niin ehdi. Ne ajattelevat kyllä, mutta välillä vain sitä mitä kädet tekevät.

Sellainen hoitaa ihmistä.

Sanottava on hetkeksi sanottu. Nyt sitä vain kopioidaan, sanoja sujautellaan sinne tänne. Perheenäiti kulkee kaupungilla sanat taskussa.

Vaikka kyllä niitä puhutaankin. Tänään perheenäiti päivysti Vihreiden vaalimökin tuntumassa päällikön kanssa ja puhui. Parin ohikulkijan kanssa. Se oli hienoa: puhua tuntemattomien ihmisten kanssa elämän asioista. Ei mistä hyvänsä, vaan isoista. Keskustelu ei kaarrellut vaan iski suoraan sinne minne piti.

 

Kotitalous on kadonnut. Perheenäiti ei näe sitä enää. Joku sitä varmaan jotenkin hoitaa, kun ei se valita. Hyvä että hoitaa. Ei se minua ikävöi se kotitalous. En minä koskaan ole ollut sille korvaamaton.

Yksi liikutus on kumminkin elämään mahtunut, vaalielämäänkin. Se tuli yllättäen eilisiltana, varoittamatta, kun istuin autossani ratin takana ja katsoin, kuinka esikoinen kantoi auton perästä ottamansa vaalijulisteen ja asensi sen kiinni telineeseen. Valittamatta. Hän laittoi sen paikalleen koska siinä on mamman kuva. Muuten hän ei olisi mitään sellaista tehnyt, vaan hengaillut kavereidensa kanssa, jonkun niistä monista, jotka hän vaalijulisteiden asennuskierroksella auton ikkunasta bongasi. Että tuolla on se ja se, ja tuolla se ja se, ja tuolla muuten se ja se, vain onko se, vai eikö se ole, on se.

Perheenäiti katsoi esikoistaan auton ratin takaa ja häntä alkoi itkettää. Hänellä on poika, joka osaa auttaa, ja jolla on ystäviä. Kaikki tämä on tapahtunut ihmiselle, joka painoi tullessaan 3790 grammaa.

 

Myöhään yöllä perheenäiti laskee jostain syystä yhteen lastensa tulopainon. Hänellä on ollut sylissään yhteensä 15 kiloa 25 grammaa vastasyntynyttä ihmistä.

Jostain syystä se on tärkeintä, mitä perheenäiti tänä yönä keksii ajatella.  Sen verran painava lasti se on ollut.

 

Vaaliteemani löytyvät tästä.

Linkit niihin liittyviin ajatuksiin, joita olen kahden viime vuoden aikana ajatellut, löytyvät tästä.

Ja vaalisivuni, ne ovat tainneet tulla valmiiksi.

 

Hyvää yötä. Se löytyy ehkä unesta, joka löytyy ties mistä.

Hyvästä yöstä ehkä.