Perheenäiti vei tänään päällikön läheisen leikkipuiston perhekerhoon.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perhekerhossa käyvät leikki-ikäiset. He leikkivät siellä. Päällikkö möngersi muiden leikki-ikäisten joukkoon ja ryhtyi pilaamaan isojen poikien autoleikkiä. Perhekerhon jälkeen perheenäiti seisoi vesisateessa Koskelantiellä odottamassa bussia, joka veisi hänet asioimaan toiseen kaupunginosaan. Autoleikin pilaamisen uuvuttama päällikkö nukahti rattaisiin.

Koskelantielläkin näyttää olevan meneillään jonkinlainen isojen poikien autoleikki. Tosi isojen. Jotkut tosi isot pojat ovat järjestämässä Koskelantielle tosi paljon lisää autoja. Hakamäentie levenee, että autoilla olisi enemmän tilaa tehdä ruuhka. Myllerrys tietyömaalla on mittava. Jotain on kuitenkin unohtunut.

Koskelantielle - ja sitä myötä myös Mäkelänkadulle - ollaan tuomassa hurjasti lisää liikennettä, mutta ei yhtään yli- tai alikulkusiltaa. Pienille kävelijöille. Eikä isoille.

Perheenäiti ajelee päällikön kanssa kaupungille yleensä bussilla. Busseja ajaa Mäkelänkadulla varsin kiitettävä määrä kiitettävän usein, kiitettävän matalakynnyksisellä kalustolla, mutta monet niiden kuskit ovat ryhtyneet tekemään jotain vähemmän kiitettävää.

Joka kerta kun perheenäiti istuu lapsineen bussissa, se ajaa päin punaisia. Melkein joka kerta, etten valehtelisi, mutta valitettavasti en edes valehtele jos väitän että joka kerta. Eikä kyseessä enää ole se kuuluisa kiihdyttäminen keltaisilla, se jota vastaan alettiin kampanjoida silloin kun se yksi pieni tyttö kuoli sen yhden näppärän Audin alle siellä Huopalahdentiellä - bussit kiihdyttävät myös punaisilla valoilla. Punaisella valolla kuuluu siis nykyään vain ajaa kovempaa kuin vihreällä.

Mitä tekee perheenäiti, joka istuu päivästä toiseen kaupunkinsa liikennelaitoksen bussissa, joka ajaa tahallaan kovaa vauhtia suojatielle, jolla palaa katua ylittäville lapsille ja aikuisille vihreä valo? Mitä hän tekee? Meneekö hän pitämään kuskille puhuttelun, joka kerta?

Ei mene. Hän ei uskalla. Hän nimittäin istuu lapsineen sen tavalliselta mukavalta mieheltä vaikuttavan sekopään kyydissä. Perheenäidin sisäinen järki pyytää puheenvuoroa ja kertoo perheenäidille, että jos tämä kuski ei ymmärrä vastuutaan julkisen liikenteen tärkeänä ja tarpeellisena henkilönä, bussikuskina, ei ymmärrä tai vain sivuuttaa sen, hän saattaa suuttuessaan tehdä sitä vielä pahemmin.

Niinpä perheenäiti puree bussissa hammasta eikä sano mitään, sillä hän pelkää, että jos hän avaa suunsa, kuski hermostuu ja ajaa Mäkelänkadulla saman tien jonkun ihmisen päälle.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni tämä tilanne on jo hiukan sairas.

Joten:

koska liikennekuri on kokonaan kadonnut - sillä silloin, kun törkeään liikenteen vaarantamiseen osallistuu ei vain kiireinen yksityisautoilijakaarti, vaan myös julkisen liikenteen henkilökunta, tahallaan ja säännöllisesti, silloin liikennekuri on kokonaan kadonnut - silloin valistus ei enää auta. Sellaista, joka tietää jo ja ymmärtää, mutta ei välitä, ei enää kannata valistaa. Häntä pitää enää varoa. Kaikista pienimmät vain eivät välttämättä vielä osaa. Joten:

Mäkelänkadulle ja Koskelantielle tarvitaan yli- tai alikulkusillat. Autot eivät suinkaan aja siellä miten huvittaa, ne ajavat siellä miten niiden kuskeja kulloinkin huvittaa. Useammankin koulun oppilaat ylittävät päivittäin mennen tullen yksin näitä molempia katuja.

Ja monia muita katuja Helsingissä. Mutta vaikka nyt onkin yö ja minä syleilen sen sylissä maailmaa vaalien alla, en ryhdy vaatimaan ylikulkua kaikille Helsingin kaduille. Vaadin niitä tähän lähelle. Näistä kulmista minä tiedän jotain. Jätän muiden kulmien tarkkailun tässä asiassa muille ja toivon heille voimia: näky suojateillä on kaikkialla varmaan yhtä kauhea.

Eräs äiti kertoi minulle pari päivää sitten tarinan. Hän kertoi kouluikäisen poikansa kysyneen häneltä: mitä sinä pelkäät eniten maailmassa? Äiti vastasi:

Koskelantietä.

Lainaan lupaa kysymättä tarinan tähän, mutta siihen on hyvä syy.

Se on se Koskelantie.

Perheenäiti tuntee kuinka hänen sisäinen populistinsa saa tästä voimaa ja pullistuu. Se on hyvä. Jos tätä populistia ruokitaan riittävällä määrällä ääniä, hän saattaa, huom. saattaa päästä vaikuttamaan isojen poikien autoleikkeihin. Sillä lailla että niihin lisättäisiin niiden isojen, valtavia kallioräjäytyksiä ja betonivaluja vaativien jumalattomien kalliiden myllerrysten oheen myös muutama kevytrakenteinen ylikulku, joiden vaatima työ ja hinta on siihen räjäyttelyyn suhteutettuna yhtä hyttysenpoikasen ininää.

Hyvin pienen hyttysen siis.

Sisäistä pulleaa populistia hävettää jo vähän. Perheenäiti ei välitä siitä. Asioihin voi vaikuttaa.

Siihenkin voi, miten ajaa. Autoaan, ja pariakin asiaa. Tuskin perheenäiti isojen poikien autoleikkejä kuitenkaan mitenkään pilalle saa.

Ajan nyt itseni unimaille. Muu perhe muhii siellä jo.