Tuhottuaan lähes kaiken, mitä kotona voi tuhota - vedettyään hyllystä viimeisetkin cd-levykotelot, avattuaan ne, naarmutettuaan levyt pikku hampaillaan, pureskeltuaan kynttilät murusiksi, varastettuaan jänikseltä porkkanan, levitettyään laskut lattialle, vedettyään kaikki pyykit pyykkikorista hujan hajan, silputtuaan tärkeät kuitit ja säädettyään digiboksin uusille taajuuksille - päällikkö nukahti. Perheenäidin kainaloon.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perheenäiti katselee ikkunan takana auringossa heiluvaa lippua puolitangossa ja ajattelee sitä, kuinka lapset voivat koskaan oppia ymmärtämään tekojensa seurauksia, jos aikuiset eivät näytä siinä mallia.

Raha on tärkeintä maailmassa. Jos raha ei olisi tärkeintä maailmassa, ei olisi lööppejä. Mikään ei ohita rahaa - paitsi verilöyly, josta saa entistäkin enemmän rahaa. Helsingin Sanomien kannessa ei koskaan ole mitään muuta kuin mainoksia, paitsi jos jossain kuolee monta ihmistä hyvin väkivaltaisella tavalla. Niin kuin maailmassa joka päivä kuolee. Jostain syystä juuri eilisen päivän väkivaltakuolemat piti kuitenkin saada lehden kanteen.

Perheenäiti herää aamuisin aina vasta sitten, kun isot lapset ovat jo lähteneet kouluun. He syövät (jättävät syömättä) aamiaisensa nykyään itse ja häipyvät. Jonkin aikaa sen jälkeen perheenäiti herää siihen, että päällikkö remontoi makuuhuonetta. Sitten vaihdetaan vaippa ja mennään keittiöön juomaan kahvia, syömään lattialta eilisen päivän tähteitä ja lukemaan lehteä.

Tänä aamuna, niin kuin kaikkina aamuina, keittiön pöydällä oli aamun lehti. Mihin tästä on joutunut se kansi, perheenäiti mietti kahviveden kiehuessa, kunnes tajusi tuijottavansa sitä. Helsingin Sanomat päätti antaa eilisen päivän tappajalle enemmän kuin hän saattoi ikinä toivoa:

hymyilevän kuvansa valtakunnan isoimman päivälehden kanteen. Kaikista kalleimpien mainosten tilalle. Eilisen päivän tappaja ohitti jopa rahan. Yksikään, yksikään hyvä uutinen ei koskaan ohita. Ei koskaan.

Nopea ajatuskulku kahviveden kiehuessa:

- lapsi on herännyt

- lapsi on mennyt keittiöön

- lapsi on nähnyt lehden kannen

- lapsi on lähtenyt kouluun.

 

Selitä tämä itsellesi parhain päin, perheenäiti sanoi itselleen kahvia juodessaan. Selitä, miksi näin on. Mieti, mitä nyt tehdään. Mieti mitä sanot, kun lapsi tulee koulusta. Tappaja tuli keittiön pöydälle hymyilemään ennen kuin edes heräsit. Siinä hän nyt hymyilee - hän on saanut koko maan liput puolitankoon. Aikuiset ovat laittaneet. Aikuiset ovat rähmällään väkivallan edessä ja tekevät, mitä se pyytää: tehkää kaikkenne, että se jatkuisi.

Perheenäiti tekee sen mitä ei pitäisi. Hän tekee sen mitä puoli maata tänään, tai ehkä melkein kaikki. Hän avaa televisoin keskellä päivää. Hän kuuntelee toimittajien kysymykset ihmisille, jotka näyttävät siltä, että he ovat valvoneet koko yön. Niin kuin varmaan ovatkin. Toimittajat eivät tee Jokeloita. He tekevät sen potenssiin miljoona. Kukaan ei nouse ylös ja sano: nyt tämä sairas meininki saa luvan loppua, kamerat kiinni, valvoneet ihmiset kotiin nukkumaan, että jaksavat tehdä työtänsä taas huomenna, toimittajat kotiin olemaan paikalla kun heidän lapsensa tulevat koulusta. Toimittajat kotiin. Kukaan ei nouse ylös.

Miksi kukaan ei nouse ylös? Miksi kukaan ei katso peiliin? Miten lapset voivat ikinä, ikinä ymmärtää tekojensa seurauksia, kun he eivät saa siitä aikuisilta mallia?

 

Päällikkö nukkuu. Perheenäiti katsoo päällikköä. Hän sanoo itselleen: pysy rauhallisena ja mene siivoamaan vaatekomero. Heti. Koska muuta kämppää on jo ihan mahdotonta raivata.

Perheenäiti menee. Mennessään hän katsoo peiliin.

 

Katsokaa peiliin. Siellä se on: se, jolle voitte jotain. Hän, joka opettaa lapsilleen asioiden yhteyden toisiin asioihin. Että asioilla on syyt ja seuraukset. Sen että maailmassa yksi asia voi johtaa toiseen, mikään täällä ei ole irrallista.

Ei edes väkivalta, eikä etenkään se.

Jos olette toimittajia, nouskaa ylös ja sanokaa: minä kieltäydyn tästä nyt. Tässä menee minun rajani. Minä haluan tehdä työni toisin. En halua olla lisäämässä väkivaltaa, mihinkään.

Olkaa niin kilttejä.