Perheenäidillä on nyt niin monta asiaa ajateltavana, että hän ei ajattele niistä mitään. Hän istuu keittiössä ja miettii, mitä ajattelisi, sen kaiken sijaan, mitä pitäisi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ajattelemisen miettiminen on melko tylsää. Siksi kannattaa yleensä miettiä jotain muuta.

Tänään oli syksyn paras päivä. Ei mitenkään erikoinen, vain paras. Huomenna syksy taittuu. Lokakuussa se alkaa laahata. Syyskuu on kuukausista paras. Ei mitenkään erikoinen, se vain on. Ensin se on kovasti tuloillaan, ja sitten - se vain menee.

 

Myöhään illalla viime hetken tasoitusmaalin tehnyt esikoinen käveli kauden viimeisen jalkapallopelin jälkeen tyhjän kentän poikki treenikassi olalla ja näytti isolta. Hän potki mennessään palloa ja perheenäiti meni siihen väliin niin kuin aina joskus, enimmäkseen joskus kauan sitten, ja yritti ottaa pojaltaan pallon. Se ei ole onnistunut enää moneen vuoteen. Joskus oltiin melkein tasaväkisiä, joskus silloin kai kun oltiin samanpituisia, vai oliko se silloin kun perheenäiti oli vielä pallon verran pidempi. Nyt on toisin päin.

Esikoinen antoi perheenäidin ottaa pallon. Perheenäiti potkaisi sitä kerran ja tajusi: tämä on viimeinen kerta. Me ei enää kävellä pelin jälkeen näin. Esikoinen jatkoi matkaa. Perheenäiti käveli hänen perässään ja töni palloa edellään. Esikoisella oli kiire kotiin.

Osat ovat vaihtuneet. Perheenäiti katsoi poikansa perään ja tunsi itsensä hyvin pieneksi. Leikitään vielä, hän toivoi mielessään, mutta isommalla oli kiire muualle.

Tällaista se siis oli, perheenäiti tajusi laahustaessaan poikansa perässä. Tällaisia olivat ne vuodet kun minulla ei oikein ollut aikaa vaan vain hajamieli ja joku toinen homma jossain toisaalla. Tällaista se siis oli.

 

Aiemmin päivällä kotona puoliso täytti Ylen vaalikoneen. Perheenäidillä oli kesken joku homma. Kesken homman puoliso sanoi: tuus hei katsomaan kuka tähän tuli ykköseksi. Perheenäitiä ei oikein olisi huvittanut, oli kesken joku homma. No kuka, hän sanoi hajamielisesti. Puoliso siihen: tuus hei katsomaan.

Perheenäiti meni. Hän katsoi ruutua. Sitten hän kääntyi katsomaan puolisoa. Puoliso oli hiljaa ja katsoi takaisin. Perheenäiti kysyi: teitkö sä tän jotenkin tahallasi? En, puoliso vastasi. Ei kun ihan totta? perheenäiti vielä. En, mä vaan vastasin niihin kysymyksiin, puoliso vakuutti.

Kyllä te arvaatte. Ylen vaalikone oli valinnut perheenäidin puolisolle ykköskunnallisvaaliehdokkaaksi puolison oman puolison.

Tähän minä en voi todeta muuta kuin että pirun hyvin valittu puoliso, jommallakummalla.

 

Ylen vaalikoneesta on linkki perheenäidin vaalisivuille, jotka ovat edelleen kesken, kuten elämä edelleenkin. Tämä on yksi niistä asioista, joiden ajatteleminen on tänä syksyn parhaana päivänä ollut perin epämiellyttävää. Hitto, olisi pitänyt hankkia oma sisällöntuottaja, perheenäiti mietti tänään maalatessaan perheen uutta kirjahyllyä hyvin epäonnistuneen väriseksi sen sijaan että olisi päivystänyt silmät ristissä tietokoneen edessä. Sisällöntuottaja olisi voinut tuottaa tälle huipputehokkaasti etenevälle vaalikampanjalleni jonkun näyttävän sisällön, perheenäiti jatkoi mielessään jatkaessaan uuden hyllyn pilaamista.

Näyttävä sisältö. Sanottaisiinko siinä: minä panen kaikki asiat kuntoon ja minulla on kaikkeen oma vastaus. Varmaan sanottaisiin. Siinä ei varmaan sanottaisi näin: minulla ei ole vastausta kaikkeen. Niin kuin minulla ei ollut vastausta kaikkiin vaalikoneen kysymyksiinkään. Näyttävässä sisällössä ei varmaankaan puhuta siitä, että yksi yksinäinen kaupunginvaltuutettu ei pane tässä kaupungissa yksin kuntoon yhtään mitään, vaan saa ehkä jotain aikaiseksi vain, jos hän saa kerättyä asiansa taakse paljon muitakin valtuutettuja. Se lienee valtuutetun paras ominaisuus: kyky tulla toimeen muidenkin kuin oman näyttävän naamansa kanssa. Näyttävässä sisällössä ei varmaankaan myöskään mainita sitä, että yksi yksinäinen kunnallisvaaliehdokas, jolla ei ole aiempaa kokemusta kaupungin luottamustoimista, ei pysty laukomaan suoralta kädeltä konkreettista täsmätoimenpideohjelmaa, jolla kaupungin asiat pannaan kuntoon.

Näyttävä sisältö on jotain itsevarmaa, joka yksinkertaistaa maailman tiiviiksi helposti nieltäväksi paketiksi. Minä en osaa sellaista - tai hyvänen aika, totta kai osaisin, mutta kun juuri tässä kohtaa se olisi minusta väärin. Minä osaan vain sanoa: uskon että nuuskittuani valtuuston nurkkia jonkin aikaa sekä seurattuani sitä, mitä siellä oikein tapahtuu ja miten siellä on tapana toimia, minulle voisi tulla mieleen pari asiaa. Uskon että nämä pari asiaa voisivat koskea paria asiaa, joihin voisin katsoa viisaaksi yrittää tässä kaupungissa puuttua.

Laita tämä nyt sitten omille sivuillesi itsesi mainokseksi. Pyh. Että uskon että mieleeni voisi tulla pari asiaa, jotka voisivat koskea paria asiaa, jotka koskisivat ihmisten asioita. Aika näyttävä sisältö, eikö.

Tämä on jotenkin aika outoa tämä vaalihomma. Pitäisi esiintyä asiantuntijana asiassa, josta ei voi olla asiantuntemusta ennen kuin sitä on. Pitäisi esiintyä kaupunginvaltuutettuna jo valmiiksi, vaikkei ole sitä koskaan ollut. Ei saa sanoa: hitostako minä tiedän miten tätä asiaa tulisi ajaa, enkös minä juuri siitä ole menossa ottamaan selvää?

Jaa että mitä asiaa? Mitä asiaa minä oikein haluaisin ajaa?

En minä mitään haluaisi ajaa. Minä haluaisin istua paikallani, tarkkailla tilannetta sen verran, että ymmärtäisin, mikä se on, ja puuttua sitten tapahtumien kulkuun. Jos nimittäin on tarvetta. Uskon että joskus voisi olla ja joskus toistekin ehkä. Olen kerran lukenut yhden paksuhkon yhden kaupungin viraston tilaaman esityksen siitä, kuinka erästä kaupungin toimintoa voitaisiin kehittää. Tämä esitys oli mielestäni sairas. Siinä laskettiin numeroilla sellaista, mitä ei voi laskea numeroilla. Siinä puhuttiin lasten elämästä mainitsematta kertaakaan lapsia tai heidän elämäänsä. Tämä esitys, kuten varmasti hyvin muistatte, oli ehdotus kaupungin kouluverkon kehittämiseksi pari vuotta sitten. Olen edelleen sitä mieltä, että ehdotus oli sairas - lähtökohdiltaan, toteutustavaltaan, hinnaltaan ja sisällöltään.

Sellaisia sairaita ehdotuksia voitaisiin mielestäni jättää tehtailematta, mutta jos niitä joku täällä edelleen jossain virastossa tuhertaa, kaupungissa olisi hyvä olla valpas luottamusmiehistö vahtimassa sitä, etteivät kaikista sairaimmat ehdotukset toteudu sellaisinaan. Pari vuotta sitten oli. Sen takia minun lapseni käyvät vielä sitä koulua, jota he nyt käyvät, ja saavat ehkä käydä vastakin, mikä on hyvä, sillä koulussa ei nimittäin ole mitään vikaa. Niin että ihan hyvä ettei sitä kehitetty pois kartalta.

Minä haluaisin mennä Helsingin kaupunginvaltuustoon vahtimaan sitä, mitä tässä kaupungissa tapahtuu. Mitä muuta siis kuin Stop töhryille -kampanja. Haluaisin laittaa kapuloita pariin rattaisiin ehkä. Stop töhryille - kampanjaan en puuttuisi muulla tavoin kuin ottamalla siltä saman tien kaikki rahat pois. Töhryt ovat tosi ikäviä mutta ehkäpä eivät kuitenkaan ikävintä tässä maailmassa. Olen kuullut ikävämmistäkin asioista, ja siitä, että niiden korjaamiseen tarvittaisiin rahaa, jota ei kuulemma ole.

Ei minulla ole teille tänä yönä tiivistä täsmätoimenpideohjelmaa kaupungin asioiden parantamiseksi. Ei minulla ole sitä huomennakaan. Ei ole muuta kuin varma tieto siitä, että olisin tälle kaupungille ihan kelvollinen vahtimestari. Koska minulla on kaiken tämän sähläämiseni, sotkemiseni ja loputtomien keskeneräisten projektieni keskellä kuitenkin melko tarkka katse.

Ei tullut näyttävää sisältöä tänä yönä, mutta onhan näitä öitä vielä.

 

Öitä. Hyviä, jos vain sopii.