Perheenäitiä masentaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hän kulki tänään tihkusateessa edestakaisin Mäkelänkatua kaksistaan päällikön kanssa teippailemassa liikennemielenilmauksesta kertovia lappusia liikennevalopylväisiin ja katseli samalla, kuinka autot hänen lapsensa rattaiden vieressä viuhuivat ohi kovaa vauhtia päin punaisia valoja. Hän katseli hiljaista päällikköä rattaissa, kovia autoja, harmaata taivasta, syyskuun tihkusadetta ja maalarinteippirullaa kädessään ja oli vähän yksinäinen, niin kuin äidit rattaiden aisan jatkeena yleensä joskus puolilta päivin ovat, kun muiden vauvat ovat jo päiväunilla, mutta oma ei edes ole vielä saanut lounasta, koska äidin pitäisi kattaa se hänelle, eikä sitä vielä edes ole ostettu, ja ajatteli sitä pientä mitä hänestä nyt selän takana puhutaan. Sitä mitä hän on jo kuullut, koska sellaiset pienet asiat kantautuvat aina väistämättä sen korviin, jonka korviin niiden ei pitänyt. Että siellä se nyt kerää niitä irtopisteitä sinne vaaleihin maalarinteippirulla kädessään.

Perheenäiti katkoi teippiä, väisteli autoja, teippasi roskakorin kylkeen tiedotteen ja jätti ne tosi hauskasti tihkusateelta keräämänsä hilpeät pisteet nätisti siihen roskiksen viereen. Joku niitä tarvitseva voi ne siitä ohi kulkiessaan ottaa ja voittaa niillä vaikkapa seuraavat presidentinvaalit.

Tiesinhän minä ne jutut toki etukäteen, totta kai minä tiesin. En minä ole tyhmä. Silti minua kaduttaa. Ei se, että yritän pitää hengissä jäljelle jääneitä lapsiani kotona melkein Mäkelänkadun varrella asuessamme - ja itseäni, ajatella miten itsekästä - vaan se, että olen niin tyhmä, että asetuin ehdolle kunnallisvaaleissa. Vaikka vielä viimeistä edellisessä lauseessa luulin, etten ole tyhmä. Niin se maailma muuttuu.

Minua kaduttaa. Ei se, että haluaisin tehdä asioille jotain, ihan oikeille asioille joskus, ihmisten asioille, vaan se, että minun pitäisi nyt vastata (jälleen) erään vaalikoneen kysymyksiin, ja minulle on jäänyt epäselväksi, liittyväkö ne lukemani kysymykset kunnallisvaaleihin vai mahdollisesti esiintymiseen Big Brotherissa.

Minun täytyisi kertoa koneelle, käynkö mielelläni kaljalla tai tykkäänkö katsoa dvd:itä. Minun täytyisi ottaa kantaa siihen, koenko itseni "pikemmin kotiäidiksi tai koti-isäksi kuin tavoitteelliseksi uraihmiseksi" - mitään välimuotoa ei tietenkään elämässä ole - ja kertoa käynkö oopperassa, sekä tietenkin myös se, uskonko jumalaan ja luenko kirjallisuutta. Kaikki tämä tieto on ilmeisen tärkeää tulevaa kaupunginvaltuutettua valittaessa.

Vastaan teille kaikille saman tien tässä. Kyllä, käyn mielelläni joskus kaljalla, joskus jopa kahdella, ja koen itseni pikemmin ihmiseksi kuin kotiäidiksi tai tavoitteelliseksi uraohjukseksi. Luen joskus kirjallisuutta ja osa siitä on hyvin huonoa, mutta se selviää minulle vasta sitä lukiessani, koska kirjoissa ei ole tuoteselostetta, joka kertoisi, minkälaisen statuksen sitä lukemalla saa. Jätän joskus hyvän kirjan kesken syystä jota en pysty käsittämään itse, se liittyy jotenkin ajoittain puutteelliseen kykyyni keskittyä hienoon kieleen tai siihen, että sanoilla on kivan fontin sijaan joku sisältö, tai sitten siihen etten kestä sitä kun hyvä loppuu tai joudun luopumaan päähenkilöistä, joista ehti jo tulla minulle rakkaita, ja viimeisellä sivulla minulla tulee heitä niin kauhean ikävä. Inhoan oopperaa mutta minun puolestani koko muu planeetta saa siitä pitää. Se, uskonko jumalaan, on piru vie oma asiani.

No NIIN! Nyt voit tehdä äänestyspäätöksesi! Haluan kuitenkin vielä manipuloida sitä hiukan, joten lue myös tämä: jos maalarinteipin kanssa puuhastelu on sinusta epäilyttävää, älä äänestä minua. Äänestä mieluummin jotakuta heistä, jotka ovat nyt kaupungilla omien puolueidensa kutsumina, koska paikalla on tv-kameroita.  Minä en halua televisioon, koska meillä on tänään siivouspäivä ja minua masentaa, eikä vähiten tämä siivouspäivä, ja olin jo tänään radiossa. Koska minulla oli siellä jotain sanottavaa, vaikka tukka ei ollut hyvin. Parilla muullakin oli, ja vieläpä hyvää. Sellaisten kanssa on ilo olla tekemisissä, hyvän asian ja ihmisten, jotka haluavat siitä puhua.

Eikä kannata ymmärtää turhan väärin. Hyvällä asialla on moni heistäkin, jotka näet tänään televisiosta. Ehkä kannattaa olla tarkkana ja kuunnella, olisiko jollain heistä jotain sanottavaa. Se nimittäin voi mennä ohi, jos keskittyy liiaksi miettimään heidän motiivejaan.

Niitä on aina vain yksi kahdesta: hyvä tai huono.

 

Kuten ehkä huomaatte, olen vihainen. Se on hyvä. Kiitos paskanpuhujille. Kaipasinkin tänään vettä myllyyn kun väsytti. Huomenna haen meidän bensikseltä lisää maalarinteippiä, jos käy hyvin enkä jää auton alle.