Ei, perheenäiti ei ole ollut hiljaa. Paitsi pari päivää tässä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nyt on selvästikin syyskuu. Koska tapahtuu. Syyskuut ovat todella hyviä.
Viime päivinä olen keskittynyt seuraamaan kanssaehdokkaideni kesken (ja kanssa) käytyä keskustelua Helsingin tontinvuokrien korotuksista. Aihe on mielenkiintoinen - vaikka toisin voisi luulla. Vaikka luulin niin itsekin, ennen kuin keskustelu alkoi. On kiinnostavaa, kuinka keskustelu mistä tahansa ihmisten elämään joko suoraan tai välillisesti liittyvästä aiheesta muuttuu parhaimmillaan arvokeskusteluksi. Kun keskustelijat ovat järjissään, ja käyttävät kynänsä jatkeena myös sydäntään.
Sellainen keskustelu on hyvää. Palaan tässä tontinvuokra-asioihin toivottavasti vielä myöhemmin. Tällä hetkellä minulla on siinä meneillään aihetta koskeva Kannanmuodostus - hah! Aloittelevan poliitikon elämä on yhtä juhlaa.
Tavallisen jalankulkijan ei ole. Koska perheenäidillä on nyt hiukkasen kiire - punaisen talon pihalta täytyy käydä hakemassa lisää omenoita - en vauhkoa tässä nyt sen enempää kuin tänään hesarin yleisönosastollakaan yhdessä toisen käpyläläisen äidin kanssa. Alla kirjoitus alkuperäisessä muodossaan. Hesarin toimitus oli vaihtanut otsikon ja näpelöinyt paria sanaa. Ei tosin siinä määrin että olisin siitä suuttunut.
Vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että mielipidekirjoitusten sisältöön EI saisi puuttua. Ne pitäisi mielestäni vain joko julkaista, tai jättää julkaisematta.
Hyvää viikonloppua kaikille, ja tässä sanat jotka minulle sanottiin pienenä aina, kun poistuin kotoa:
pidä kiva päivä ja kule varovasti, vain vihreillä valoilla.
Kehotuksen aiheellisuus ei ole mielestäni vanhentunut.
LIIKENNE EI OLE LUONNONVOIMA
Liikenneonnettomuus Mäkelänkadulla 8.9 kirvoitti Helsingin Sanomien verkkosivuilla keskustelun siitä, kumpi on liikenteessä vaarallisempi, autoilija vai hänen autonsa alle juokseva ihminen. Mielestämme kysymys on turha. Molemmat ovat ihmisiä. Vaarallisinta liikenteessä on ihmisen piittaamattomuus.
Haluaisimme tuoda esiin sen, kuinka vaarallinen Mäkelänkatu on ihan tavallisena päivänä, kun ihan tavallisia valintoja tekevä jalankulkija yrittää ylittää katua vihreällä valolla.
Erittäin vaarallinen. Punaisia päin ajaminen on riistäytynyt käsistä koko kaupungissa. Mäkelänkadun ja Koskelantien varrella asuvina ja asioivina todistamme päivittäin, kuinka tavallisten autoilijoiden lisäksi myös kaupungin liikennelaitoksen bussit ajavat kovaa vauhtia päin punaisia valoja. Päivittäin. Näillä kaduilla jokainen suojatie on joka päivä potentiaalinen onnettomuuspaikka.
Yksittäistä yksityisautoilijaa on entistäkin vaikeampaa saada muistamaan, mitä varten liikennevaloja täytyy kunnioittaa, jos niitä eivät kunnioita joukkoliikenteen kuljettajatkaan. Jalankulkijan on vaikea muistaa, miksi punaisia päin ei saa kävellä, jos se on yhtä turvallista kuin ylittää katu vihreällä. Piittaamattomuus valoista lisää muiden piittaamattomuutta valoista. Se lisää vaaraa - kaikille.
Haluaisimme muistuttaa, että liikenne ei ole mikään luonnonvoima. Se on ihmisen toimintaa. Sen vaarallisuuteen voi vaikuttaa, ja vieläpä helposti: pysähtymällä punaisilla valoilla. Aina, oli auto alla tai ei. Ja etenkin jos on.
Julia Virkkunen
Jatta Lavi
käpyläläisiä äitejä
Helsinki
Kommentit