Perheenäiti heräsi aamulla siihen, että muu perhe palasi arkeen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vinttikomeron avain oli hukassa. Jostain syystä vintille oli asiaa jo ennen aamukahdeksaa. Perheenäiti avasi makuuhuoneen oven ja todisti sitten sitä kuinka eräs tässä erikseen erittelemätön sekapäinen perheenjäsen paiskoi tavaroita ja paineli sitten vintille rautasaha kädessä. Perheenäiti suuttui. Haluan takaisin kreikkalaiseen supermarkettiin, hän ajatteli mielessään. Sitten hän meni takaisin nukkumaan.

Vinttitonttu istuu vintin orrella, heiluttelee jalkojaan ja leikkii vinttikomeron avaimella. Sitten hän ottaa vähän välipalaa ja nokoset vintin räystään alla pulujen kanssa.

Päällikkö, tuo etelän mailla seisomaan oppinut valkotukkainen, ketterä lumikko, tekee jotain samankaltaista, ja jänis, hänellä on tänään syntymäpäivä. Jänis täyttää neljä vuotta ja saapuu sohvan alla keski-ikään.

Minä olen siellä jo ja pyydän sinne nyt apua. Lähestyin aamupäivällä varovaisesti sähköpostilaatikkoani. Sinulle on 62 uutta viestiä, se sanoi, ja minä tiedän että se on viikolle aika vähän. Jotkut saavat satoja, päivässä. Silti 62 on minusta paljon - ne kaikki täytyisi paitsi lukea, myös ymmärtää, ja kaikissa on joku linkki. Monissa on myös joku ohje. Tee näin, ne sanovat, ilmoittaudu sinne ja tänne ja yhä uusille ja uusille sähköpostilistoille.

Perheenäiti ei halua enää yhdellekään uudelle listalle. Hänellä on ikävä ihmisiä. Hänen pitäisi tehdä kampanja. Vaaleihin on aikaa kaksi kuukautta, ja hänen vaalipäällikkönsä ei edes osaa vielä puhua. Perheenäidillä on muutama ajatus, joita hän ei vielä ole pukenut sanoiksi, koska ne eivät osaa valita vaatteitaan. Ne epäröivät, ja perheenäiti, hän vain höperöi.

 

Hei kaikki kaverit. Tulkaa tukiryhmääni. Se järjestäytyy nyt, vaikka minun pääni onkin vielä sekaisin. Tukiryhmään kuulumisen ainoa edellytys on, että tykkää käydä torstaisin kaljalla. Joka torstai ei toki tarvitse, mutta vaaleihin on kyllä vain yhdeksän torstaita. Eihän se nyt ole ihmiselämässä kovin paljon.

 

Perheenäidin toistaiseksi melko hiljaisessa tukiryhmässä on avoinna seuraavat toimet:

 

VAALIPÄÄLLIKKÖ. Vaalipäällikön toimenkuvaan kuuluu pitää perheenäitiä torstaisin kädestä ja sanoa että kyllä kaikki järjestyy, vaikka perheenäiti sanoisi että mistään ei voi ikinä tulla yhtään mitään, niin kuin hän ehkä vähintään yhtenä torstaina sanoo.

AUTOMAATTISEN TIETOJENKÄSITTELYN ASIANTUNTIJA. Joku joka ymmärtää, kuinka perheenäidin sähköpostiin jo jokunen viikko sitten lähetetetyt kaksi valtavaa valokuvaa perheenäidistä itsestään saadaan koneesta ulos, ja kuinka ne toimitetaan jollekin, joka painaa jonkinlaisen esitteen, jossa perheenäiti jupisee jotakin omasta mielestään merkittävää. Ja joku joka ymmärtää, kuinka kuviin mukaan tullut farkkujen päälle laskeutuva makkara rajataan kuvan ulkopuolelle. Makkara ei mahdu valtuuston ovesta. Vai kuuluuko tämä sittenkin seuraavan toimen haltijalle:

TAITTAJA. Kyllä, siinä on keskellä kaksi teetä. Pitäisi kai ehkä tosiaan tehdä joku esite, ja nykyään niitä ei kai enää kirjoiteta käsin. Vaikka mieli tekisi. Koneella en osaa itse, muuta kuin sisällön. Taittajan pitäisi taittaa yksi ainoa pieni esite. Yksi ainoa pieni saa luvan riittää.

TEMPAUSTONTTU, tai monta. Hitto pitäisi tempaista vaalien alla, mutta ei ehkä yksin. Voin minä toki tempaista yksinkin, mutta onko se sitten mikään tempaus. Olisi hauskempaa tempaista useamman tontun voimin.

MUU KAVERI, tai monta. Asu vapaa ja toimenkuva avoin. Muu kaveri voi halutessaan olla vain tukevasti hiljaa. Siinä oluella voin oman vaalisekoiluni ohessa esim. tarjota hänelle ilmaista neuvontaa mistä tahansa asiassa, niin kuin aina.

 

Nyt ei olla kreikkalaisessa supermarketissa, joten nyt on kai sitten jo vähän kiire. Minä kun en varannut mitään esitepainoa enkä mainostilaa silloin kun niitä olisi vielä kovasti ollut tarjolla, ts. ennen kuin minulla oli niihin joku tolkullinen sisältö. Minusta sisällön pitäisi tulla ensin.

Tukiryhmä on tervetullut kommentoimaan alustavia sisältöjäni ensi torstaina. Siihen mennessä ne syntyvät. Tukiryhmään kuuluminen ei velvoita mihinkään, ei edes äänestämään minua, vaikka olisihan se kyllä ihan kiva. (Tarkemmin ajateltuna - olisihan se tietysti hiukan surullista jos edes oma tukiryhmäni ei antaisi minulle ääniään. Siitä voisi jo vähän masentua.) Käydään jossain baarissa. Jos kukaan ei tule, kommentoin omia ajatuksiani itse.

Unohdetaan se poliittinen perhekerho. Se pelotti minua itseänikin.

 

PERHEENÄIDIN EPÄPOLIITTINEN PERHEKERHO TORSTAINA 28.8 KLO 19,

ja sen jälkeen joka torstai kunnallisvaaleihin saakka.

(Ja mieluusti myös niiden jälkeen, jos ne ovat kivoja. Ne torstait.)

 

Paikan saat tietää perheenäidiltä itseltään. Nyt alkaa vaalityö. Joka leikkiin ryhtyy, leikkiköön. Torstai on hyvä päivä, täynnä toivoa paremmasta perjantaista. Tervetuloa.