Hyvä lukija, <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

miksi perheenäiti ei enää naputakaan sinulle joka yö uusia sanoja?

Seuraa paljastus.

Perheenäiti on alkanut pelätä omaa blogiaan, sillä hänestä tuntuu nykyään siltä että hänen pitäisi sanoa siinä jotain viisasta. Siihen ei ihminen pysty: olemaan viisas tahallaan.

Seuraa paineentasausyritys.

Sisäinen vaatimus viisaudesta ja kaukonäköisestä järkevyydestä kunnallisvaalien alla on hyvä nyt nollata. En minä voi kirjoittaa tähän ruudulle yhtään mitään, jos ajattelen että jotain pitäisi. Jotain järkevää. Ihminen, joka on viikko sitten julistanut maailmalle olevansa tarvittaessa hyvin järkevä, ei voi saman tien avata konetta ja ryhtyä järjettömään sekoiluun. Vaikka tekisi mieli. Vaikka tekisi mieli puhua välillä hyvinkin sekavia. Mikään ei selvitä päätä niin kivasti.

Perheen aikuiset kävivät läpi laskulaatikkoa. Se on pohjaton. Perheen aikuiset miettivät, mitä tälle laatikolle oikein tehtäisiin. Perheen aikuiset ryhtyivät järkeviksi. Markkinataloudessahan raha tehdään näin: vastataan sellaiseen tarpeeseen, jota ihmisellä ei tähän mennessä tiedetty olevankaan, ja kehitetään siihen tarpeeseen vastaava tuote. Sitten tehdään siitä välttämättömyys, jota ilman ei voi elää. Sen jälkeen tuote myydään kaikkialle maailmaan ja katso: se poikii niin paljon rahaa, ettei se mahdu edes laskulaatikkoon.

Tuotekehittely kesti minuutin. Perheenäiti nosti katseensa laatikosta ja tunsi kuinka se kirkastui. Hän katsoi puolisoaan onnellisena ja sanoi:

porontaljastetson.

Taloutemme tulevaisuus on nyt turvattu. Ette voi olla eri mieltä. Ennen kaikilla piti olla suomalainen puhelin, kohta kaikilla on perheenäidin ompelema porontaljastetson. Se kuvaa nyky-Suomea paljon paremmin. Ei aikaakaan kun kuntaliitosten yhdessä markkinavoimien kanssa synnyttämä Suomen Yhdysvallat tunnetaan kaikkialla, aivan kaikkialla, ja kuulkaa, enää ei päätä palele. Markkinavoimat eivät enää ahdista kun niitä ei oikein enää sieltä lierin alta näe, eikä etenkään kuule.

Tämän tulevaisuuden mukanaan tuoman taloudellisesti turvatun autuuden rauhoittamana perheen aikuiset ostivat äkkiä koko perheelle äkkilähdön Välimeren rannalle. Se maksettiin avaruuspankissa laskulaatikkoon aiotuin virtuaalivaroin. Lomalta ei ole kiva palata, jos kotona ei odota mitään jännitettävää, kuten että jokohan laskulaatikko on räjähtänyt, taloudellisen paineen takia.

Myöhään yöllä perheen aikuiset makasivat sohvalla ja katsoivat televisiota. Sieltä tuli jonkinlainen omituinen ajankohtaisohjelma, jota kuvattaessa kameraa oli heilutettu niin, ettei kuvattavista keskustelijoista oikein saanut tolkkua. Miksi toi kamera heiluu tuolla tavalla pitkin tota studiota? perheenäiti kysyi puolisolta. Emmätiedä, nykyään sen vaan pitää heilua, puoliso vastasi.  Perheenäiti sanoi: aijaa.

Ja sitten oli puolison vuoro tehdä joku hyvä keksintö. Hän sanoi:

eikös sitä kameraa voisi pitää paikallaan, ja ne katsojat, jotka haluavat, että se heiluu, voisivat tässä television ääressä heiluttaa päätään?

Se oli siis koko perheelle kaikin puolin järkevä päivä. Nyt, kun koululaisten sateinen loma loppuu, perheenäiti vie koko perheen hetkeksi etelän helteisiin. Siinä hommassa palaa paljon kerosiinia, ja perheenäiti on siitä pahoillaan, mutta hän lohduttautuu sillä, että sitä palaisi joka tapauksessa. Koneessa istuisi vain jokin toinen perhe, loman tarpeessa sekin. Niin kuin nyt mekin.

Olen siis myöntänyt itselleni ylimääräisen loman siitä järkevyydestä, jota viikko sitten niin tohkeissani mainostin. Ja ihmisellä, jonka päästä tipahtavat silmälasit nälkäisen vauvan avoimeen kakkavaippaan, on omasta mielestään oikeus pitää hiukan lomaa myös omasta kotitaloudestaan.

Hyvä lukija, ole hyvä ja lueskele odotellessasi jotakin muuta. Jotain järkevää vaikka, tai viisasta. Sinunkin on hyvä pitää välillä vähän lomaa, että jaksat. Minä nimittäin palaan vielä asiaan. Siihen, joka on tulossa.