Päälliköllä on nyt kaksi hammasta, pinsettiote ja horjuva istumataito. Jokohan hänet voitaisiin laittaa johonkin tuottavaan työhön, pois täältä kotinurkista tuhlaamasta elinkeinoelämän kallista aikaa tuiki turhaan lapsuuteen? Lapsuushan ei tuota mitään. Muuta kuin terveen aikuisuuden, jos sinne saakka viitsittäisiin odottaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kiitos opetushallitukselle, joka toppuuttelee keskustelua koululaisten kesäloman lyhentämisestä. Olisiko tosiaan tosi kiva jos perheen lasten akut ladattaisiinkin ei suinkaan kesän pitkässä lämmössä, vaan pienissä pätkissä pitkin pimeintä loska-aikaa? Kaksi viikkoa pleikkarin pelaamista yksin kotona neljä kertaa vuodessa vähentääkin varmasti oivallisella tavalla nuorisorikollisuutta planeetallamme, ja valoisimpaan vuodenaikaan lapset on ihana parkkeerata kouluun että pääsee itse palvelemaan elinkeinoelämää esteettömästi koko kesän.  Lapset eivät sitten suinkaan mene kouluun oppimaan, vaan säilöön, pois pahanteosta. Oppiminen vaatii leikkiä ja lepoa. Säilöminen vaatii seinät, oven, muutaman virkamiestyövuoden kesäopetuslisäopetuksen erityiskesälisäopetussuunnitelman valmisteluun sekä järjestysmiehen siihen ovelle pitämään lapset sisällä puolen kesää. Leikki ja lepo tulisivat monellakin tapaa halvemmiksi.

Leikki ja lepo vain ovat yhteiskuntamme pahimmat kirosanat heti saatanan ja jumalaudan jälkeen. On niin jumalaton kiire innovoida, ettei ehditä miettiä, mistä oikeat innovaatiot syntyvät: leikistä ja levosta. Ei ole tehotonta tuijottaa eteensä kymmentä viikkoa. Yhdennellätoista viikolla päähän saattaa nimittäin hyvinkin tulla jo (jokin muukin kuin nuorisorikollinen) ajatus. Jos näistä kymmenestä viikosta otetaan pois kuusi ja laitetaan ihminen ajattelemaan niiden ajaksi jotain väkisin, kun ulkona paistaa aurinko, on kuuma, linnut paistavat aurinkoa ja kukat laulavat, yhdennellätoista viikolla päässä ei ole yhtään oikeaa ajatusta.  

On vain väsymys. Ja sitten onkin taas talvi. Mutta jäipähän pari graffitia sutaisematta jonkin sillan kupeeseen, kun ei koko kesänä jaksanut. Mitään.

Pankaa aikuiset jäitä tyhmiin hattuihinne. Eikö ihminen voisi tutkiskella jotain muuta kuin pitkän kesäloman vaikutusta nuorisorikollisuuteen. Eikö ihminen voisi mieluummin vetää hatustaan vaikka järjen ja tutkiskella sitä ja panna vaikka päähänsä. Eikö ihan totta voisi.

Helsingin opetusvirastolle minä puolestani lähetän terveisiä: itsetutkiskelu on ilmaista. Sen sijaan että Helsingin opetusvirasto tutkiskelee vuoroin lasten, vuoroin opettajien siirtelyä paikasta toiseen, se voisi tutkiskella omien tutkiskelujensa mielekkyyttä kaupungissa tapahtuvan oppimisen ja opettamisen kannalta. Nämä terveiset silläkin uhalla, etten saa vaaleissa opetusvirastosta yhtään ääntä. Jotenkin kalskahti hiukkasen tutulta tämän päivän lehtiuutinen, jossa kyseltiin opetusvirastolta, onko se mahdollisesti kieltänyt jotakuta Lastenlinnan opettajaa kommentoimasta julkisuudessa omaa työtään koskevia asioita. Jotenkin tuttu se vastauskin: että eihän niissä ole mitään kommentoitavaa, ei vaan ole.

Päällikkö palasi juuri unimailta lataamasta vauvaisia akkujaan. Loppupäivän hän tekee sitä mitä punaisen planeetan väki laulussa: käyttää vaivattomasti valtavaa energiaa. Jonka hän haki unimailta.

Nyt päällikkö leikkii. Sitten hän lepää.  Sitten hän taas leikkii, ja sitten hän lepää. Hän ei tee mitään tuottavaa, mitään tehokasta, missään aikataulussa, hän ei harrasta eikä treenaa eikä kehitä itseään, ja silti hän oppii puhumaan, kävelemään  ja istumaan aloillaan - hyvin vaativia taitoja kaikki.

Mistä ihmeestä se kaikki taito oikein tulee?

Vastaus otsikossa. Pakenen takaisin puutarhamaailmaan. Perennoilla ei toistaiseksi teetetä Pisatutkimuksia. Moikka.