Perheenäiti heräsi tänä aamuna siihen, että perheessä yritettiin maksaa veroja. Siitä lähti kova ääni, sillä verojen maksaminen on tehty vaikeammaksi kuin niiden kiertäminen.  Veroja ei nimittäin tarvitse kiertää verkossa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tarvitaanko siellä apua, perheenäiti kysyi sängystään, sillä veronmaksusta lähtevä ääni oli aika pelottava. Joo, puoliso vastasi, auta minua kantamaan tämä kone parvekkeelle.  Jaaha, perheenäiti ajatteli, sen takia sitä siis sanotaan kannettavaksi. Puoliso ilmaisi selvällä suomen kielellä aikeensa tipauttaa tietokone parvekkeen laidan yli ja juosta sen jälkeen punaiseen taloon, omin jaloin ilman koneita. Perheenäiti rypisti otsansa, nousi sängystä ja laahusti viereiseen huoneeseen tarkistamaan tilanteen.

Viereisessä huoneessa oli päällä tilanne, jossa maan verohallinto vaati perheeltä neljää kertakäyttöistä salasanaa, jotta perheen organisaatiolle voitaisiin luoda yhdyskäytävä sen luo. Tästä oli printattavissa myös jonkinlainen yhteenveto, mutta koska perheen printteri on asennettu toimimaan vain serbokroatian kielellä - tai siksi muu perhe sitä kutsuu, perheenäiti ei ole tästä kielestä aivan varma, hän kun ei sitä ymmärrä, hänkään - kukaan ei tiennyt miten se tapahtuu. Minä en halua mitään muuta kuin maksaa veroja! puoliso parahti.  En halua sinne yhdyskäytävään!

Sitten hän ilmoitti menevänsä nyt verotoimistoon maksamaan laskunsa käteisellä ja paineli ulos ovesta.

Nuoret verovirkailijaparat, perheenäiti ajatteli keittäessään itselleen kahvia. Eiväthän he tiedä mitä käteinen tarkoittaa. He joutuvat tarkistamaan asian sieltä Wikipediasta vaimikäseoli, ja se saattaa kestää.  Jos Järjestelmä vaikka on kaatunut, niin kuin se usein on. Viime perjantaina perheenäiti vei kaksi lastaan rokotettaviksi. Neljän piikin saaminen kesti tunnin. Piikit olivat kyllä kaapissa ja rokotteet samoin, aika oli varattu, jonoa ei ollut ja koulutettua henkilökuntaa oli paikalla pilvin pimein, mutta Järjestelmä, se oli kaatunut. Eikä ihminen voi tehdä mitään kysymättä ensin Järjestelmältä. Jotain, mitä tahansa.

Perheenäiti joi kupin kahvia ja pari kuppia sen jälkeen ja mietti että niin, pitäisi kai pikku hiljaa kytkeä itsensä Järjestelmään. Pitäisi mennä kunnallisvaaliehdokkaille tarkoitettuun ehdokaskoulutukseen, käydä valokuvaajalla ja luoda itselleen ikiomat vaalisivut. Kuulemma.

Voi herranen aika sentään. Tässähän tätä on sivutolkulla tätä vaalisivua jo kohta kolmatta vuotta. Lukekaa tätä. Valokuvaa varten täytyisi kai sukia itsensä, ja perheenäiti pelkää että suittuna hän ei menekään täydestä. Ei sellaista kuvaa kukaan usko. Siihen kuvaan täytyy varmaan sitten jälkikäsitellä tietokoneella se luonnollinen takku. Se mystinen, jonka jokapäiväisyyttä päivitellessään perheenäiti sai eräänä päivänä kuulla ohimennen puolisoltaan, mistä se tulee. Puoliso paljasti:

sinähän pöyhit sen siihen itse. Et vaan huomaa sitä. Sinä pöyhit.

Pitäisiköhän pöyhiä itsensä tänään pihalle tästä kodistaan. Tästä jossa kotitalous on jätetty heitteille, ja miksi? Koska se ei enää kiinnosta. Miten kukaan voi kiinnostua kotitaloudesta, jos vaihtoehtona on kiinnostua puutarhanhoidosta. Perheenäidin puutarhassa ei todennäköisesti koskaan tule kasvamaan mitään muuta kuin sitä lupiinia ja pujoa ja nokkosta, jota siellä nyt kasvaa, mutta se ei olekaan tärkeää. Tärkeää on se, mitä tapahtuu ihmisen sisäisessä puutarhamaailmassa. Siellä on aivan mahtava meininki, kaikki kaunis vaan kasvaa ja kasvaa. Toissa yönä perheenäiti näki unen, jossa hän kylvi kaupunkikotinsa lattian täyteen kesäkukkasiemeniä. Siihen piti kasvaa keto, mutta joku pölvästi tuli ja imuroi ne siemenet. Kaikki meni pilalle. Ei tullut ketoa, tuli siistiä. Ihan tyhmää.

Tiistaina ihminen on toipumaan päin siitä että hänet on taas palautettu kaupunkiin. Torstaina hän ei enää malttaisi vaan pakkaa puutarhakirjansa. Niitä pitää raahata ees taas punaiseen taloon ja takaisin. Tiistain ja torstain välistä pitäisi löytää joku hyvä hetki ankaran vaalityön tekemiselle ja asioiden ajattelemiselle.

Entä jos ei huvitakaan ajatella asioita. Entä jos huvittaakin ajatella vain kukkia?

Perheenäiti aikoo nyt ajatella vain ja ainoastaan kukkia, koska siitä saa voimaa ajatella asioita. Ehkäpä perheenäiti jättääkin ankaran vaalityön tekemisen vasta vaalien alle. Sinne minne se kuuluukin.

Poliittinen perhekerho tosin kokoontuu taas pian. Seuraavalla kerralla siellä on ehkä aiheena kesäkukat. Tai perennat. Tai ehkä molemmat. Pysykää linjoilla.