Nyt se on ehkä kohta ohi, joohan. Ulkoministeri on vaihdettu. Perheenäiti katsoi televisiosta Kokoomuksen tiedotustilaisuuden, ja mietti että mitähän ne Suomen huono-osaiset, joihin media ei saisi pääministerin mukaan kiinnittää liiaksi huomiota, tuumaavat siitä kun tästä surkuhupaisasta showsta käytetään tuolla televisiossa luonnehdintaa "inhimillinen tragedia". Tai tuumaisivat, jos jaksaisivat avata television.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään perheenäiti käveli kadulla. Maailmantuska oli valtava. Mistähän tämä oikein nyt on tullut, perheenäiti kysyi itseltään, ja antoi siinä hajamielisyyksissään saman tien yhden feissarin lähestyä itseään. Nimi lyötiin paperiin saman tien ja tietopaketti pantiin päällikön rattaisiin. Perheenäiti tuijotti hetken sitä tietopakettia ja tuli siihen tulokseen että tämä lienee syytä avata jonain toisena päivänä, kun maailmantuska on vähäisempää. Mistähän tämä nyt oikein on tullut, perheenäiti kysyi itseltään, ja sitten hän tajusi viimein kysyä itseltään:

oletko hoitanut puutarhaasi?

Siitähän tämä tietenkin johtuu. Punainen talo on heitteillä. Koko talvi, se jota ei oikein ollut, on jumitettu sisällä. Ei ole kuopsutettu, ei istutettu mitään mikä jää aina sunnuntai-iltaisin heitteille ja elää silti perjantaihin. Perheenäiti ei ole istunut iltaisin punaisen talon pihalla haistelemassa ilmaa, jota voi hengittää. Ja viime kesän kukat, ne jäivät pihalle ruukkuihin, jotka ovat ehkä jo haljenneet. Eikä kukaan haravoinut syksyn lehtiä, kun tulossa oli se päällikkö. Se melko iso päällikkö.

Ja päällikkö - hän ei ole vielä koskaan käynyt punaisessa talossa.

Siitähän tämä tietenkin johtuu. Me olemme nyt väärässä paikassa. Nyt on kevät ja ihminen tarvitsee puutarhan, jota hoitaa. Edes mielessään.

Kiitos Ike, ja hyvää jatkoa sinulle. Laitan tänään muutaman siemenen ikkunalaudalle itämään. Kyllä tämä tästä.