Päälliköllä on hieno elämänasenne.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hän oppi pari päivää sitten kääntymään selältä vatsalleen, muutenkin kuin vahingossa. Sitä ei silti voi luonnehtia erityisen tahalliseksi, se vain tapahtuu.  Tai tapahtui. Päällikkö oppi tämän taidon perjantai-iltana. Hän harjoitteli sitä koko viikonlopun. Hän kääntyi vatsalleen, alkoi sätkiä jaloillaan yrittäen ryömiä eteenpäin, ja kun hänen niskansa väsyi kannattelemaan päätä, kasvot osuivat lattialla olevaan peittoon, ja kun peitto osui suuhun, suu alkoi vaistomaisesti nuolla - joten joka kerta kun päällikkö kääntyi viikonloppuna vatsalleen, hän päätyi jalkojaan heilutellen nuolemaan allaan olevan peiton likomäräksi. Ja ahdistui. Että mitä tämä hei on.

Maanantaina päällikkö ei enää kääntynyt. Päällikkö leikki selällään tyytyväisenä koko päivän. Kääntyminen on nyt nähty. Enää ei tarvitse.

Asenne on hieno. Että ei ole ihan pakko lyödä päätä seinään ihan joka päivä, tai lattiaan. Että ei ole pakko nuolla mitään peittoa sätkien jos ei halua. Ei vaikka olisi vauva. Voi maata selällään, vaikka osaisi kääntyä vatsalleen.

Voi siis valita.

Perheenäidillä oli tänään maailmantuska, mutta ei se mitään, niin oli tyttärelläkin. Tytär jätti Sofian maailman kesken, koska "filosofiset ajatukset alkoivat aiheuttaa hänelle päänsärkyä", kirjaimellisesti. Mitä sinä siis tarkkaan ottaen ajattelit? perheenäiti kysyi vanhemmalta tyttäreltään ruokapöydässä. Äärettömyyksiä, tytär vastasi. No ilmankos, perheenäiti siihen.

Illalla tytär luki itselleen sängyssä unisaduksi keittiöstä löytämäänsä Greenpeacen tiedotetta. Perheenäiti meni peittelemään hänet ja mainitsi samalla että jätä muuten tuo tarvittaessa kesken, jos siitä tulee liian kova maailmantuska. Mulla on se jo, kymmenvuotias vastasi otsa rypyssä. Perheenäiti siihen että samoin, samoin, mutta että jos se pääsee kovin pahaksi, kannattaa välillä tehdä vähän käsitöitä. Miten ihminen voi tehdä käsitöitä, jos jääkarhut kärsivät? tytär  kysyi silloin tuohtuneena. Niin no, perheenäiti siihen, mutta kun jos se on sellainen asia jolle ei itse voi mitään… silloin kymmenvuotias keskeytti hänet ja sanoi hyvin tarmokkaasti: mutta ihminenhän voi. Ihminen voi sammuttaa sen lampun jonka valossa hän olisi niitä käsitöitä tehnyt.

Tällaista maailmaa me olemme lapsillemme jättämässä. Täällä nämä asiat kuuluvat näköjään jo kymmenvuotiaille. He tietävät, että hehkulampun käytöllä on yhteys napajäätiköiden sulamiseen, vaikkei asiasta olisi ollut kotona koskaan mitään puhetta. Kyllä nyt kannattaa olla ylpeä omasta ostovoimastaan.

Ja siitä puheen ollen: tänään K-kaupassa kello kolme perheenäiti menetti totaalisesti hermonsa siihen, että K-kaupan maitohyllyssä oli iso kyltti jossa luki "maidot, piimät, hiivat", mutta todellisuudessa hiiva löytyi toisesta päästä hyllyä kyltin "ruoanvalmistus" alta. Perheenäiti halusi ostaa hiivaa, koska maailmantuskaan ei auta kuin leipominen, ja uuden kodin uuni on nyt viimeinkin vaihdettu uuteen. Kuinka vanha se teidän vanha lietenne on? liedenkorjaaja kysyi perheenäidiltä ovensuussa. Minun ikäiseni, perheenäiti vastasi, johon liedenkorjaaja: ai niin vanha. (Liesi meni vaihtoon saman tien.) Maailmantuska oli kumminkin K-kaupassa niin kova, että perheenäiti päätti ettei leipominen yksin riitä. Hän varmisti elämän jatkumisen loppuillastakin valmistamalla perheelleen perunamuusia oikeista perunoista. Sellainen auttaa mihin tahansa tuskaan tässä puolivalmisteiden taivaassa. Perhe söi muusin ja sanoi että onpa hyvää, ja lisäsi vielä perään että onpa tosi hyvää.

Perheenäiti vastasi: niin. Se on tehty perunoista.

Tähän on tultu. Uuden uunin käyttöohjeissa oli mukana varoitus: "Varoitus! Uuni on käytössä kuuma."

Niin. Niinpä niin. Illalla katsottiin Päivän Iket. Ike menetti päivän mittaan perheenäidiltä vaivihkaa saamansa myötätunnon esiintymällä uutislähetyksessä omana itsenään. Ulkoministeri otti tiedotustilaisuuteen mukaan sen pinon kansalaisiltaan saamiaan sähköposteja, johon oli pinottu kansalaisilta tullut tuki. Hän heilutteli sitä pinoa voitonvarmana ilmassa mutta sen toisen pinon hän oli jättänyt kotiin, niin että ei sitten voitu vertailla kumpi pino oli paksumpi. Tämä auttaa jaksamaan, Ike sanoi. Ei minua, perheenäiti sanoi televisiolle, ja sitten se pantiinkin kiinni.

Huomenna Hymy tuskin hyytyy, se vain myy.

Terveiset kaikelle kansalle kaikilla lehtikioskeilla: jättäkää se nyt kumminkin ostamatta jooko. Tällaistako me haluamme lapsillemme yhteisten asioiden hoitamisesta kertoa: että se liittyy jonkun kalsareihin.

Jääkarhut kaikkialla maailmassa pudistavat päätään ja menevät kotiin tekemään käsitöitä.  

Hyvää yötä maailma, nukkuisit välillä. Sinua olisi helpompi jaksaa.