Aamun lehti jatkaa keskustelua suomalaisesta bloggaamisesta. Perheenäidillä on teille ihana yllätys: jälleen interaktiivinen asiakaskysely! Jess!!! <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toivotteko perheenäidiltä:

 

a) käsityöohjeita

b) poliittista journalismia

c) henkilökohtaisia paljastuksia vai

d)"sisällyksetöntä epäkiinnostavaa sontaa suurimman osan ajasta" (HS 18.3.2008, s.C1)?

 

Nythän on nimittäin niin että kaikkia näitä ei ilmeisesti voi sulloa samaan blogiin. Profiloituminen on päivän sana. Poliittinen kotijournalisti ei kaiketi voi tehdä numeroa käsitöistään, eikä käsityöihminen poliittista kotijournalismia. Henkilökohtaisia paljastuksia voi tehdä kuka tahansa, mutta ne ovat kieltämättä usein melko sisällyksetöntä epäkiinnostavaa sontaa (ks. aiemmat kirjoitukseni)  - toisin kuin kotimainen poliittinen journalismi, heh. Montako niitä tekstareita muuten hei oli ja yrittikö se hei suudella väkisin vai ei, miten se nyt oli. Eroaako se vai eikö se eroa, ei se eroa, miksi edes kysyt tyhmä, mikä maa mikä valuutta, muistele vähän. Ryhmä tukee. Ryhmä tukee.

Keski-ikäistä perheenäitiä ei voi ottaa vakavasti jos hän tekee kotona tyynynpäällisiä. Se on ehkä epäkiinnostavaa. Jos hän tekisi niin televisiossa ja kutsuisi tätä ässää suhistaen joko disainaamiseksi tai stailaamiseksi , tilanne olisi heti toinen.  Askareella olisi pian julkinen rahoitus. Politiikkaan ei ehkä voi ottaa kantaa samassa lauseessa, jossa kelailee käsitöitä, ja miksi? Koska ne eivät liity toisiinsa? Koska toinen niistä ei liity elämään?

Perheenäiti julistaa nyt teille: höpsis. Sen jälkeen perheenäiti paljastaa: en tule lotkauttamaan korvaani asiakkaideni toiveille, vaan sullon kohdat a), b), c) ja d) samaan blogiin vastakin. Jos politiikka jää vähemmälle, se jää vähemmälle. Ei se jää. Politiikka tehdään keittiöissä. Keittiöissä se on vähiten sisällyksetöntä. Keittiöissä tehdään joka päivä ihmisiä koskevia päätöksiä. Syötänkö ne tänään vai en. Huudanko niille vai en. Poltanko hesarin vai syötänkö jänikselle. (En.) Hyppäänkö ikkunasta vai en. (En ehdi.)Tiskaanko tänään vai enkö ehkä tiskaa enää koskaan.  Jaksanko kaiken vaiko vain puolet. Syönkö jäätelön kokonaan yksin. Ryhdynkö sankariksi vai syrjäydynkö vahingossa, luovutanko. Tulenko vanhaksi vai en.

Kannattaako tässä maassa tulla. Huolehditaanko silloin enää?  Huolehditaanko sitä ennen, jos ei ole perhettä, ja jos on, huolehditaanko siitä? Jos itse ei pysty tai jaksa? Esim. yksin?

Rahasta on kova huoli. Siitä huolehditaan hesarissa sivutolkulla. Perheenäiti aloitti melkein, huom. melkein henkilökohtaisen tutkimuksen, jossa hän ryhtyi laskemaan kertoja, joina hesarin ja Yleisradion televisiouutisten kulttuuriosuudessakin puhutaan rahasta (muistatteko sen osuuden, se tulee molemmissa jonkilaisena loppukevennyksenä vasta Talouden jälkeen) ja suhteutti nämä kerrat uutisten kokonaismäärään, mutta lopputulos alkoi pelottaa häntä jo valmiiksi joten hän ei aloittanut sitä ollenkaan.

Miksi ihmisen täytyy tehdä niin paljon tyynynpäällisiä? Miksi käsityöblogeja on niin paljon, ja miksi niitä luetaan niin paljon? Siksi kun käsityöllä voi vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Voi tehdä edes jotain, vaihtaa tyynyn kuosin, tuntea olevansa vielä. Ohjissa. Tuntea ylpeyttä työstään. Tuntea saavansa jotain aikaan. Jotain mukavaa. Voi askaroida, tehdä pientä. Puuhailla. Keskittyä lähelle. Kaukana on liian vaikeaa. Mitä kauemmaksi mennään, sitä vaikeampaa on ymmärtää kieltä. Mitä ne oikein siellä puhuvat? Mihin se liittyy? Liittyykö se minuun, ja jos, niin miten? Mitä voin tehdä että ymmärtäisin? En mitään. Mennä kursseille ja opetella kiinaa, opetella Taloutta, tai tehdä käsitöitä. Kumman valitsen?

Terve valitsee tyynynpäälliset.

Jos tämä puhe ei ole poliittista niin mikä on. Perheenäiti julistaa nyt:

hitto sitä täytyy hioa vielä sitä julistusta. Jotenkin se liittyy siihen että elämän a), b), c) ja d) olisi syytä saada mahtumaan samaan elämään muiden, vaikeampien aakkosten kanssa. Perheenäiti paljastaa nyt:

en uskalla lähteä tänään ulos. Vastaan saattaa tulla joku epäkohta, johon täytyy puuttua, ja kuka meillä sitten imuroi. Kuka meillä imuroi nytkään, ei kukaan. Kuka pesee minulta hampaat äkkiä ennen kuin päällikkö herää päiväunilta, ei kukaan. Kuka pesee poliittiset hampaani ja valkaisee ne.

Katsotaan kuulkaa.

Viime viikolla perheenäidin puoliso tuli töistä. Hänellä oli perheenäidille kuohuviinipullo ja kirje. Ne olivat hyvin vanhalta ihmiseltä, jonka hän oli tavannut töissä. Vanhalta ihmiseltä, jota perheenäiti ei ole koskaan tavannut, ja silti kirje alkoi: "Julia rakas". Mitä kirje sisälsi? Perheenäiti paljastaa:

siinä oli käsityövinkki. Ei siitä mitään selvää saanut, mutta oli kumminkin.

Se oli ai-van mahtavaa. Mikseivät kaikki tee sellaista. Tässä teille käsityövinkki:

tyynyyn kannattaa valita päällinen, jonka kuosi miellyttää omaa silmää, ja joka on sopivan kokoinen.

Minua kannattaa ehkä sittenkin äänestää. Minkähänlaiset tyynyt Helsingin kaupunginvaltuustossa on.