Keski-iän kriisi palasi iltapäivällä kello puoli kuusi, kävi iltauutisten aikaan tauolla ja istui sen jälkeen katsomaan urheiluruutua. Minulla on keski-iän kriisi, perheenäiti sanoi puolisolle. Jaa, puoliso vastasi, aiheuttaako se ahdistusta? Kyllä, perheenäiti vastasi. Onko kaikki lopussa? puoliso jatkoi. Kyllä, perheenäiti vastasi. Joo minä muistan ton, puoliso totesi siihen, minullakin oli toi joskus 90-luvulla. Mikä siihen auttaa? perheenäiti yritti, ja sai vastaukseksi: ei mikään. Naru vaan kaulaan, kaikkihan on lopussa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perheenäitiä ei selvästikään oteta kotona vakavasti. Itse hän kyllä ottaa, ja juuri nyt juuri se ei ehkä kannata. Juuri silloin kun ihminen ottaa itsensä vakavasti, jonkun muun pitäisi. Silloin se vain ei ole mahdollista.

Perhe nukkuu. Miksihän se aina nukkuu - ehkä siksi ettei se pääsisi jaolle kun perheenäiti avaa pakastimen. Pakastimessa odottaa keski-ikäisen ihmisen jäätelö. Siitä ei riitä muille. Jäätelö on parhaimmillaan kun sitä syö itsesääliin. Huomenna perheenäiti katsoo K-kaupassa olisiko niillä elämää plussatarjouksena.

On niillä varmaan, mutta hankkimattahan se jää. Kun ei ole sitä korttia. Perheenäiti katsoo huomenna K-kaupassa vierestä kun muut hankkivat elämän, ja miettii olisiko sittenkin pitänyt hankkia plussakortti.

Ei hitossa. Sittenhän minulle tulisi K-kaupan elämä. K-kaupan Väiski istuisi öisin keittiössä ja kyttäisi.

Ei hitossa. Ollaan ilman.