Perheenäiti ajatteli kirjoittaa tähän jotain yhteiskunnallisesti merkittävää, mutta koneeseen paistoi aurinko. Me tarvitsemme verhot, perheenäiti päätti. Tänään minä hankin ne.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Perheenäiti suki itsensä, peseytyi, syötti isot lapset, suti silmiinsä suttuiset ripsivärit, pakkasi päällikön turvaistuimeen ja kantoi istuimen autoon. Onpa mukava poistua pitkästä aikaa kotoa, perheenäiti ajatteli. Hän oli ollut sairaana eikä jaksanut lähteä mihinkään moneen päivään. Onneksi on auto. Sillä voi ajaa silloin kun ei jaksa kävellä. Auto on toipilaalle hyvä, vaikka ilmastolle kyllä paha. Perheenäiti toivoo että Helsingin kaupunki ottaisi mitä pikimmin käyttöönsä kaikki mahdolliset ruuhkamaksut, ja tietullin joka risteykseen. Sen jälkeen hänen itsensä kaltaiset muka-tiedostavat oman elämänsä helpottajat jättävät kaikki turhat ajonsa väliin. Ympäristötekoja ei ole mitään syytä jättää kenenkään vapaaehtoisuuden varaan. Niin kauan kuin näin on, auton jättävät kotiin vain ne, joilla sitä ei ole. Pakko toimii paljon paremmin. Jos tietullin puomi ei aukea perheenäidin kaltaiselle huviautoilijalle, yksikään osa-aikaisesti ympäristövalveutunut huviautoilija ei pääse ajamaan huvikseen yhtään mihinkään. Eikös tämä toimisi paljon paremmin kuin autoveron alentaminen uusilta ja aina vain uusilta autoilta. Saako lähettää terveisiä? Lähettäisin ne vihreille. Kun olette siellä Suomen hallituksessa saaneet päätökseen autoveron alentamisen ja sekä Vuotoksen että Suomen kuudennen ydinvoimalan rakennushankkeet on saatu hyvin vireille, nostakaa autoveroa. Kaikilta paitsi heiltä, joille auton päivittäinen käyttö on ehdottoman välttämätöntä.

Heitä on yllättävän vähän. Meitä muita on liikaa.

Siis verhot. Perheenäiti siis kantoi päällikön autoon. Aurinko paistoi ihanasti ja päällikkö nukkui suloisesti sen näköisenä että todellakin, hän aikoo nukkua suloisesti koko sen kolme tuntia, jonka verhojen hypistely tulee kestämään. Perheenäiti istui autoon. Se ei käynnistynyt.

Tilanteen ei pitänyt olla tämä. Perheenäiti soitti puolisolleen ja antoi tämän ymmärtää, että tilanne oli tämän vastuulla. Puoliso sanoi: avaa konepelti. Sen alla on se mötikkä johon menee se johto. Heiluta sitä johtoa vähän, se yleensä auttaa.

Perheenäiti avasi konepellin. Sen alla oli kuusi mötikkää joihin meni kolmekymmentä johtoa. Perheenäiti pani sekä puhelimen että konepellin kiinni. Päällikkö heräsi. Perheenäidin hattu tipahti vesilätäkköön. Perheenäiti kantoi päällikön takaisin neljänteen kerrokseen. Päällikkö alkoi itkeä. Nyt minä keitän kahvit, perheenäiti ajatteli. Kahvi oli loppu. Leipä oli loppu myös. No äkkiäkös minä leivon vähän lisää, perheenäiti ajatteli, ja muisti sitten ettei uuden kodin uuni enää toimi. Päällikkö itki katkerasti, hän olisi halunnut hankkia verhot. Perheenäiti pani päällikön parvekkeelle. Parvekkeelta näkyi perheenäidin punainen auto. Perheenäiti vihasi sitä. Hän yritti lohduttaa itseään sillä, että auto oli tehnyt ympäristöteon, koska perheenäiti itse ei tajua: pakko toimii paljon paremmin.  Se ei auttanut. Päällikkö nukahti. Perheenäiti löysi kaapista vanhaa pahaa kahvia. Hän keitti sitä. Siitä tuli liian laihaa. Aurinko paistoi. Perheenäiti torui sitä: paskaakos paistat. Aurinko siihen: paskaapa hyvinkin, teidän ikkunoissanne, niin kuin näkyy, ja näkyypä hyvinkin kun ei teillä ole verhoja.

Perheenäiti oli päätöksen edessä. Hänen oli päätettävä, kuinka suhtautua. Kaikkeen. Vaihtoehdot olivat tuttuja:

a) älä välitä mistään mitään

b) tee kaikesta korkeakulttuuria ja jos et osaa, niin viihdettä edes

c) soita puolisolle ja anna hänen ymmärtää että tilanne senkun pahenee.

Perheenäiti päätti valita vaihtoehdon d). Eikä hän aio kertoa teille, mikä se on, sillä jos hän nyt kertoisi, mikä tilanne kotona nyt on, eräs hänen sukulaisistaan soittaisi hänelle lähitunteina ja kommentoisi sitä jotenkin. Eräät eivät enää tykkää kirjoittaa tätä blogia, koska eräistä on alkanut tuntua, että joku odottaa sitä. Joku tiedonjanoinen.

Ei se silloin enää ole kivaa.

Vaihtoehdon d) osoittauduttua huonoksi perheenäiti aikoo kokeilla vaihtoehtoja e) ja f). Sen jälkeen hän ehkä hankkii elämän.

Tai verhot.