Tänä jouluna, viime jouluna siis, piparkakut eivät pölyyntyneet, sillä tänä viime jouluna perheenäiti on syönyt ne melkein kaikki. Tämä johtuu siitä, että tänä viime jouluna perheenäiti valmisti taikinan aivan itse. Perheenäiti ei pidä piparkakuista, paitsi jos ne ovat norjalaisia vaaleita piparkakkuja. Niin kuin ne nyt ovat. Ja jos sokerin vaihtaa hunajaksi ja taikinaan lisää vielä tuhdisti mantelijauhetta, norjalainen vaalea piparkakku maistuu erinomaisen hyvältä homejuuston alla. Tätä perhe ei ymmärrä, mutta mitäpä se nyt ymmärtäisi. Ei se ymmärtänyt sitäkään kun perheenäiti halusi taannoin syödä pullan päällä meetvurstia.

Mutta silloin perheenäiti odottikin päällikköä. Päällikön tavattuaan perhe ymmärsi perheenäitiä himpun verran paremmin.

Tänä yönä perheenäiti popsii norjalaisia vaaleita piparkakkuja homejuustolla ja nostaa muuton suhteen kädet ylös – näettekö, nyt kirjoitan siis tätä en pelkästään ilman näppäimistöä, vaan myös ilman käsiä.

Päällikkö nukkuu. Päällikön valvontavuoro on päättynyt. Se päättyi aamukahdelta, jolloin päällikkö vahingossa nukahti. Muutaman tunnin kuluttua päällikkö herää hyvin tuohtuneena: kuinka päästitte minut nukahtamaan?

Väärin. Päällikkö heräsikin nyt. Perheenäiti palaakin nyt saman tien makuuhuoneeseen  valvomaan päällikön valvomista.

Kun perheenäiti ilmestyy makuuhuoneeseen, tuohtunut päällikkö alkaa hymyillä.

Miksi nukkua, jos voi hymyillä. Perheenäiti haukottelee ja hymyilee takaisin.