Ei ole mitään asiaa, korkeintaan pari.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensinnäkin: kotona pitäisi olla useammin juhlat, joissa väki laulaa piirissä vähän niin kuin ei oltaisi kenenkään kotona, ja tunnelma on iloinen. Kuten joskus kotona. Sääli että kotona on sellaiset juhlat vain silloin kun joku perheestä saa nimen. Kaikilla nimittäin on jo.

Toiseksi: televisiouutiset vetäisivät perheenäidin nykyään hyvin hiljaiseksi, elleivät ne aiheuttaisi hänessä kovaäänistä paheksuvaa tuhinaa.

Ensinnäkin: perheenäitiä jäivät vähän kaivelemaan yhdet televisiouutiset viime viikolla. Oikein todella. Viidettä kuukautta jatkuvan syksyn jälkeen toimitus oli kaiketi todennut ilmaston lämmenneen, ja tilannut studioon Ilmatieteen laitoksen tiedottajan. Ilmatieteen laitoksen tiedottajalta ei kuitenkaan kysytty mitään viisasta, vaan jotain todella hullua. Ilmatieteen laitoksen tiedottajalta kysyttiin, että nyt kun ilmasto kerran on lämmennyt, aikooko Ilmatieteen laitos ryhtyä myymään yrityksille ilmastotietoutta?

Sallikaa minun vaipua epätoivoon koko ihmiskunnan suhteen. Nyt kun ilmasto kerran on lämmennyt, turha siitä enää on kantaa huolta. Lyödään sillä rahoiksi. Sillä se pysyy millä se tulikin.

Perheenäiti ei jotenkin ymmärrä. Mikähän häntä oikein vaivaa.

Ensinnäkin, ja toiseksi: perheenäiti ei ymmärrä, miksi tähän maahan pitää perustaa se innovaatioyliopisto. Se kuulostaa Pelle Pelottoman Keksintökoululta, paitsi että Pelle se ei sentään olisi niin pölvästi että menisi keksimään mitään niin älytöntä. Perheenäidin mielestä kuvataideopettajan kouluttaminen kauppakorkeakoulussa ei nimittäin ole mikään kuningasidea. Valitettavasti tästä maasta eivät nyt keksinnöt lopu, vaikka sitä Pellekoulua ei edes vielä ole lyöty läjään. Nyt on myös keksitty yhdistää Kuvataideakatemia Teatterikorkeakouluun, ja ai niin, laitetaan hei Sibelius-Akatemia siihen samaan.

Suomi ajattelee näin: taide mikä taide. Sen kaiken voi oppia saman katon alla. Viis perinteistä. Perinne on poikkitela innovaation tiellä. Innovaatio on itsetarkoitus. Oksat pois ja järki.

Kuvataiteella, teatterilla ja musiikilla on Suomessa omat korkeakoulunsa. Niissä annetaan kuvataiteen, teatterin ja musiikin alan koulutusta. Jos joku sanoisi perheenäidille, että nämä koulut täytyy yhdistää toisiinsa, perheenäiti kysyisi yhden kysymyksen:

miksi?

Perheenäiti alkaa nyt olla sitä mieltä, että tätä kysymystä alkaisi olla syytä esittää tässä maassa nyt hiukan tiuhempaan kuin täällä näyttää olevan tapana.

Mikä meitä kaikkia oikein vaivaa kun me emme selvästikään oikein ymmärrä. Minä ainakaan en enää ymmärrä enää mitään. Vastaus kysymykseen "Miksi?" kun voi nykyään olla ihan vaan "Miksi ei?" Ja sellaisessa maailmassa voidaan tehdä ihan mitä tahansa. Perusteeksi riittää se että se nyt vaan tehdään. Ajatella ei tarvitse, eikä mitään tietää. Mistään. Kunhan tehdään.

Perheenäiti on yrittänyt miettiä koko illan, mitkä ovat sellaisia kouluja, joita ei missään tapauksessa voisi yhdistää. Hän tulee näin yömyöhällä siihen tulokseen, että sellaista koulua ei olekaan mitä ei voisi yhdistää johonkin toiseen, mutta missä tapauksessa se olisi viisasta, se onkin jo eri juttu. Perheenäiti yritti miettiä, mitkä koulut pitäisi. Yhdistää. Hän ei keksinyt yhtään. Jos joitain kouluja lähdetään yhdistämään, se täytyy tehdä koulutuksen sisällön ehdoilla ja sitä palvellen, ei sen kustannuksella.

Kysymys "Miksi?" on hyvä kysymys. Siihen ei voi vastata ajattelematta mitään, paitsi vastaamalla "siksi", joka ei tarkoita mitään, tai sanomalla "en minä vaan tiedä", joka tarkoittaa sitä että vastaaja ei joko tiedä asiasta mitään, tai sitten hän ei vaan viitsi ajatella. Jos kovin monen asianosaisen vastaus kysymykseen "miksi tämä teitä koskeva hanke on pantu vireille" on "en minä vaan tiedä", hankkeen alullepanija on erittäin todennäköisesti vähän tyhmä.

Perheenäiti toivoo, että seuraavan kerran kun tässä maassa ryhdytään yhdistämään jotain koulua johonkin toiseen, asianosaisia kuultaisiin ensiksi. Ja viimeiseksi. Jäisi monikin paska hanke väliin. Niin kuin esimerkiksi viime keväänä, kun muutamaakin asianosaista kuunneltiin, ja muutamakin kartalta kehityksen tieltä pyyhittäväksi aiottu perinteikäs oppilaitos sai jatkaa toimintaansa sellaisenaan, koska ne tekevät sen hyvin.

Noh. Kaikki ei sentään muutu. Eduskuntatalo peruskorjataan, mutta kansalaisilla ei kuulemma ole syytä huoleen: sen julkisivu säilyy ennallaan. Uutisissa sanottiin niin.

Perheenäiti oli vähän pettynyt. Siinä jää kuulkaa hyvä ulkomainospinta-ala myymättä. Perheenäitiä oikeastaan hiukan hämmästyttää se, miksi eduskuntatalon julkisivussa ei vielä lue Sponsored by Nokia. Tai Best Wishes from Stora-Enso.

Puolisolla on kuitenkin parempi idea. Kun perheenäiti ihmetteli ääneen, miten se julkisivu on edelleen mainoksista vapaa, puoliso sanoi: siihen on tulossa se valotaulu, jossa menee se hex-indeksi.

Käsi ylös kaikilta, jotka tietävät, mikä on hex-indeksi. Kaikkihan me tiedämme, että se on jotain mikä pyörittää nyt maapalloa, joka pyöri jo ennen sitäkin, mutta mikä se on? Käsi ylös.

Näettekö, kirjoitan edelleen kaksin käsin.