Tänä yönä keittiössä perheenäiti kysyy itseltään, kenen idea oli ryhtyä perheenäidiksi. Tämä tapahtuu hetki sen jälkeen, kun vanhempaa tytärtä ei saa nukkumaan, koska hänellä on runo kesken, nuorempaa tytärtä ei saa nukkumaan, koska hänellä on maito kesken, ja vanhemmalta pojalta ei saa käyttöön tietokonetta, koska hänellä on kesken koulutehtäväksi naamioitu nettipokeri. Nuoremmalta pojalta puolestaan on jäänyt kesken kaikki, koska hän kuoli ennen kuin hänen elämänsä tuli valmiiksi. Se tuo oman omituisen lisänsä perheenäidin pitkään tekemättömyyksien listaan: lapsen hautakiven hankinta on edelleen kesken.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Perheenäidin elämäkin on vielä kesken ja järjestys, se vasta kesken onkin. Järjestys ei mahdu ovesta koska kaikki on niin pahasti kesken. Viime yönä perheenäiti yritti saattaa loppuun päivällä kesken jääneen tiskaamisen sillä seurauksella että keittiön lavuaari meni tukkoon ja valutti tiskivedet alakaappeihin. Tiskit siis jäivät kesken. Huoltomiestä ei tänään huvittanut tulla kylään koko päivänä, hänellä oli varmaan kesken joku homma. Keittiö olikin vähällä tulla valmiiksi. Kaikeksi onneksi täälläkin on nyt kuitenkin kaikki tosi pahasti kesken, niin säilyy harmonisena tämä kodin yleistyyli. Missään ei voi edes yrittää kävellä satuttamatta itseään johonkin, ja viisihenkisen perheen tiskit onkin tosi näppärä tiskata samassa pienessä kylpyhuoneessa jossa huuhdellaan päällikön vaipat ja puoli päällikköä useamman kerran päivässä ja jollain on aina joku pyykki tai suihku tai viipyilevä kakka kesken.
Perheenäiti raivasi tänään olohuoneeseen usean neliömetrin kokoisen kulkuväylän. Se siroteltiin välittömästi täyteen legoja. Ei muuten, mutta kun ne olivat erittäin tärkeitä legoja. Ne oli aivan pakko järjestellä nimenomaan siinä, ja nimenomaan heti. Vapaa lattiatila on nimittäin niin kortilla että se täytyy käyttää heti kun sitä jostain löytyy. Mainittakoon että legot eivät lopulta järjestyneet nekään. Se jäi se homma yllättävää kyllä kesken.
Tänä yönä keittiössä perheenäiti siis kysyy itseltään, kenen idea oli ryhtyä perheenäidiksi, eikä vastaus oikein tyydytä. Toissapäivänä perheenäiti näki itsensä vilaukselta neuvolan peilistä, eikä peili oikein tyydyttänyt sekään. Perheenäiti onnistui pesemään kokonaisen päällikön puolikkaan sijaan juuri ennen neuvolakäyntiä, jotta neuvolassa luultaisiin että sellainen on perheessä yleisesti tapana, mutta ei tullut ajatelleeksi että olisihan sitä voinut pestä itsensäkin. Tai edes sukia. Jos olisi ehtinyt. Oli vaan se neuvolaan ehtiminen niin pahasti kesken, ja joku ajatus oli ehkä myös. Ja jäi. Kesken.
Kotiin tultuaan perheenäiti silmäili aamulla kesken jäänyttä lehteä. Hän löysi sieltä kiinnostavan mainoksen ja mietti, kannattaisiko hänen ottaa siinä mainittu kasvojen kohotus väkälangoilla vaiko ehkä happokuorinta. Että auttaisiko jompikumpi siihen mitä neuvolan peilillä oli hänelle tarjota, vai pitäisikö vaan ihan pokkana käydä joskus pesulla. Kampaajalle perheenäiti ei edes yritä, sellainen näkyy kyllä ikkunasta mutta on henkisesti aivan liian kaukana siitä fyysisestä maailmasta, jossa perheenäiti elää. Sitä paitsi hän kävi siellä viime kesänä, vai oliko se niin että hän ehkä yritti mennä muttei päässyt. Myöhään illalla perheenäiti yritti sukia itseään, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, koska samaan aikaan piti syöttää päällikölle maitoa niin sanotulla jatkuvalla syötöllä ja vanhemmalle tyttärelle värien ääntämys ranskaksi. Kukaan ei tiedä miksi, eikä kukaan kysy. Onneksi, sillä perheenäiti ei osaisi vastata. Hän osaa ääntää värit ranskaksi ja se saa luvan riittää.
Myöhään illalla perheenäiti on ottanut tavaksi odottaa, että kaikki nukahtaisivat, jotta hän voisi katsoa televisiosta yksin jotain ohjelmaa jossa vaanitaan, jahdataan ja ammutaan. Siinä vaiheessa kun kaikki ovat nukahtaneet ja perheenäiti on ehtinyt ajatella muutaman puolikkaan ajatuksen, kaikki televisiossa on yleensä kuitenkin jo ammuttu. Kaikki huono ohjelma tulee aina väärään aikaan. Se ei koskaan tule silloin kun sitä todella tarvitaan.
Tarve katsoa televisiosta jotain, mitä kenenkään ei pitäisi, ei ole mikään uusi. Perheenäiti muistaa sen edelliseltä perhekierrokseltaan. Silloin kun hänellä viimeksi oli hyvin pieni lapsi, hänellä oli usein voimakas tarve istua yksin elokuvateatterissa katsomassa isolta kankaalta kuinka siellä vaanitaan, jahdataan ja ammutaan hyvin kovaäänisesti, ja mieluiten avaruudessa, isoilla aseilla. Kaikki voimakkaat räjähdykset olivat myös suotavia. Erityisen hyviä olisivat olleet sellaiset elokuvat, jossa joku yksinäinen ahavoitunut nainen olisi pannut otsa rypyssä oman ja naapurin avaruusaseman laserkonekiväärillä täyteen remonttiin. Perheenäitiä ei niinkään kiinnostanut nähdä kenenkään kuolevan, häntä vain kiinnosti nähdä isojen koneiden räjähtävän. Mieluiten sen yksinäisen pienen naisihmisen toimesta. Kiinnostavaa olisi myös ollut se hiljaisuus siellä avaruudessa viimeisenkin koneen tuhouduttua.
Olisi ollut ja on.
Hiljaisuudesta on jälleen tullut kiinnostavaa. Se on yössä parasta. Siksi perheenäiti keittää puolilta öin itselleen yönmustat valvontakahvit. Vaikka väsyttää.
Muuten omia ajatuksia ei koskaan kuule. Aina ei kyllä olisikaan niin väliksi. Mutta välistä on. Kiva kuunnella. Niitä ajatuksia. Vaikka ne ovatkin kesken.
Olisi kyllä aika hurjaa jos ajatukset tulisivat jonain yönä keittiössä valmiiksi, ajatukset tai elämä. Tulisi turhan hiljaista. Toivottavasti niin ei käy kovin pian. Ei ainakaan ennen kuin meille viimein tulee se järjestys. Sen minä vielä haluaisin tässä elämässä kokea. Yhden ohikiitävän sekunnin ajan.
Voi kyllä olla että sen sekunnin ohella ohi kiitää myös se järjestys, eikä tule sisään. Ikinä. Yhdeksikään sekunniksi.
-huokaus-
Minnehän se oikein menee? Ottakaa yhteyttä jos se tulee teille. Tulen katsomaan. En ole koskaan nähnyt sitä, en koskaan.
Kommentit