Tämä tarina on lyhyt ja vihainen. Hyvin, hyvin vihainen.

Otsikko oli nimenä sille tarinalle, jonka perheenäiti teille tänä yönä uudella tietokoneellaan kirjoitti. Hän käytti siihen kolme sellaista tuntia, jotka imeväisten äitien täytyisi käyttää nukkumiseen. Perheenäiti katsoi kirjoitustaan ja piti sitä poikkeuksellisen onnistuneena. Hänestä se oli hyvä. Niinpä perheenäiti painoi tuttuun tapaan nappia "tallenna ja julkaise".

Uusi tietokone ilmoitti, että nyt on kuulkaa sisäinen palvelinvirhe, ja hävitti kirjoituksen.

Palvelinvirhe kesti vain hetken. Nyt kirjoituksia saa taas tallentaa.

 

Kiva kun on uusi tietokone. Vanhahan ei oikein kunnolla toiminut. Hyviä nämä ihmisen apuvälineet, ihmisen palvelimet. Perheenäiti kuvaili teille joulunsa kauniisti ja hauskasti. Sääli ettette te saa silti ikinä tietää siitä mitään.

Perheenäiti on niin vihainen, ettei hän tule saamaan unta ennen tapaninpäivää. Perheenäiti vihaa nykyaikaa. Hän vihaa sitä yli kaiken. Hän ymmärtää paremmin kuin hyvin tytärtään, joka toivoo perheeseen vanhanajan kirjoituskonetta. Tyttären silmät alkoivat sädehtiä, kun hän kuuli, että kellarissa on sellainen. Se haetaan jumalauta sieltä heti aamulla ja pannaan tämän tietokoneen paikalle. Päästyään takaisin bloginsa kirjoitusten"hallinnan" sivulle, perheenäiti sai todeta, että tietokone muistaa yllä olevan tallentamatta jääneen tarinan otsikon, mutta ei itse tarinaa. Kone tallensi otsikon, vaikka tallennustoiminto ei toiminut. Älkää kuulkaa kuvitelko etteikö koneella olisi huumorintajua. Otsikkohan on tälle kirjoitukselle aivan helvetin hyvä.

Kiitos kovasti kone ja hyvää joulua sinullekin.