Perheenäiti ajatteli aloittaa lapsen rippijuhlien valmistelun pesemällä hiukan pyykkiä. Hän keitti itselleen kupin kahvia ja ajatteli: kyllä tämä tästä. Sitten perheenäiti lajitteli pyykin.

Ei tämä tästä. Ei tämä voi. Pyykkiä pestiin viimeksi viikko sitten. Silloin perheenäiti vietti pyykkituvassa yhden kokonaisen päivän. Perheenäiti ajatteli silloin: pesen nyt kaiken, niin ei tarvitse sitten enää niin kovasti ennen niitä rippijuhlia.

Nyt pyykkiä on kuusi Ikean kassillista - eikä vauva edes ole vielä syntynyt. Mistä se pyykki oikein on tullut? Sanokaa!

Perheenäiti katsoi puolisoaan, joka heitti pyykkikassit olalleen viedäkseen ne autoon. Jotkut vievät pyykkinsä pyykkitupaan kävellen, tässä perheessä siihen tarvitaan farmariauto. Puoliso näytti lievästi ahdistuneelta. Perheenäiti lohdutti puolisoaan sanomalla: en minäkään tästä varsinaisesti nauti. Puoliso siihen, että voidakseen nauttia tästä ihmisen olisikin oltava perverssi. Että voitaisiinko me siis kehittää tästä joku perversio, että tämä olisi vähän kivempaa?

Perheenäiti ajatteli: yritetty on. Ei se auta.

Perheenäiti on tipahtanut kotitalouskuoppaan. Hän katselee siellä ympärilleen. Kaikkialla on kotitaloutta. Ennen perheenäiti ajatteli maailman asioita. Nykyään hän ajattelee vain kotitalousajatuksia.

Yöllä perheenäiti näki unta, jossa hän yritti ottaa syliin väärän jäniksen. Muut unet käsittelivät päivänpolttavia kotitalousaiheita. Myöhään illalla perheenäiti lähetti ystävälleen tekstiviestin, jossa hän kertoi ettei enää muista, miksi ihmisillä on tapana istua baareissa ja kahviloissa, sillä hänen kaupunkiminänsä on jotenkin haalistunut. Mustikoiden poimiminen tyhjässä metsässä on paljon kiinnostavampaa, puhumattakaan kaikenlaisesta kukkien nyppimisestä. Perheenäiti pohdiskeli samaisessa viestissä sitä, ettei myöskään enää ymmärrä, miksi hiuksia tulisi värjätä, sukia ja leikkauttaa. Että onkohan hän siis palaamassa jonkinlaiseksi eläimeksi?

Aamulla ystävä vastasi: sinä olet palaamassa Emoksi.

Jotkut emot eivät muista pestä aamulla hampaita kun aamukahvi on koko ajan yhtä kesken kuin ajatus. Perheenäiti ajatteli tänään jotain. Sitten hän ajatteli jotain muuta. Ajatukset menivät sekaisin, kotitalous kietoutui maailman ympäri, pian maailmaa ei enää näy. Rippijuhla lähestyy. Se on varmaan jo jossain Hyvinkään seutuvilla. Sunnuntaina se soittaa ovikelloa ja kysyy: onhan kaikki valmista?

Silloin perheenäiti ajatteli istua vaatekomerossa kyykyssä, aivan hiljaa. Aivan hiljaa.