Minä ja jänis, me ei tykätä olla kaupungissa. Täällä on meille liian ahdasta, liikaa tavaraa yli loikittavaksi, liian pieni reviiri. Minä ja jänis, me ei tykätä vaihtaa maisemaa. Me tykätään olla koko ajan samassa paikassa ja nuuhkia siinä ilmaa mutta mieluiten ei kotona koska täällä haisee aina jotenkin tunkkaiselta. Minä ja jänis tykätään syödä näkkileipää vaikka muut ei tykkää. Minä en tykkää käydä sisävessassa eikä jänis vessassa ylipäätään, se pissii mieluummin maalla toisten sänkyyn. Minä ja jänis ei tykätä järkipuheesta, se soljuu ulos meidän isoista korvista eikä tee koskaan vaikutusta. Minä ja jänis ei tykätä siivota. Me ei tykätä sipsuttaa muovimatolla eikä hankkia järkevää ammattia jonka avulla voisi taata itselleen parketin, joka täytyisi kumminkin siivota sekin. Minä olen kolkytviis ja jänis melkein kolme, me ollaan melkein aikuisia jo siis, eikä meitä huvita tänään oikein mikään. Korkeintaan minua huvittaisi olla jänis.
Jänis katsoo minua ja ajattelee että onneksi hän on. Minä ja jänis, meillä on tänään ihan tyhmää paitsi jäniksellä, koska hän ei ehkä koskaan ajattele yhtään mitään.
Kommentit