Seuraa tauko.

Ei ehkä kovin pitkä, ehkä ei ollenkaan, mutta tauko. Tämä on se aika vuodesta kun perheenäiti, entinen koululainen ja entinen koululaisten kerhojen ohjaaja etäännyttää itsensä siitä kaikesta: kukista, mekoista, laulusta, valkoisista paidoista, tyhjennetyistä pulpeteista ja kaikua kaipaamaan jäävistä koulun käytävistä kun ne ottavat ja kirmaavaat, lähtevät aivan erityisellä, keveällä askeleella ja ylittävät koulun pihan aivan erityisellä tavalla, jättäen sen erityisen hiljaiseksi. Ne.

Perheenäidin täytyy etäännyttää itsensä siitä koska se on aina vähän turhan liikuttavaa, kaikki se elämä edessä, koko ikuinen kesäloma, tuoksuva erivärinen vihreys ja odotus ja loputon valo, ei enää koskaan kokeita, paskat opettajat unohtukoot ja hyvät myös, mitä niitä miettimään, katse harhailee jo kun todistuksia vasta jaetaan, maailmassa on hyönteisiä ja kukkia ja huvipuistoja ja uimarantoja ja aurinko paistaa aina, silloinkin kun sataa, sitä vain ei näy mutta se lämmittää sateen ja kaikki on vielä tapahtumatta, ihan kaikki.

Opettajat ja kerho-ohjaajat menevät kotiin ja muuttuvat kukkineen, suklaineen, kortteineen ja keraamisine sammakoineen näkymättömiksi elokuun puoliväliin asti. Siinä kun ne menevät, ne, ja jättävät jälkeensä ne kotiin menevät opettajat ja kerho-ohjaajat ja hiljaisuuden, siinä on perheenäidille jotain vähän liian liikuttavaa. Yksi vuosi vierähti, se vaan meni. Yksi vuosi kaikkien elämästä. Perheenäidille vuosi päättyy aina toukokuun lopussa, se on opittu niin varhain ettei siitä pääse enää eroon.

Tämä on se aika vuodesta kun jotkut kerho-ohjaajat kääntelevät kotona parvekkeella käsissään tämänvuotisia keraamisia sammakoita ja vetävät siinä sivussa pullon viiniä, jotkut kaksi. Ja siinä on jotain aivan erityistä. Valo parvekkeella on silloin aivan erityinen keraamisten sammakoiden valo, vain yhtenä päivänä vuodessa.

Sitten alkaa kesä.

Perheenäidin täytyy etäännyttää itsensä, täytyy vaikkei hän olekaan enää koululainen, ei opettaja (mitä hän ei ole koskaan ollutkaan) eikä kerho-ohjaaja. Perheenäiti vain tuli käyneeksi kuluneena lukuvuonna niin kovasti koulua, että enää ei pysty. Ei kiitoksia, ei kukkia. Nyt ei pysty.

Perheenäiti ei pysty kuuntelemaan suvivirttä, eikä tähän aikaan vuodesta muitakaan lauluja. Itkemättä.

Laulakaa hyvin.