Eilen klo 10.08 perheenäiti heräsi puheluun, jossa hänelle kerrottiin että tyttären kesäleirin päätösesitys alkaa klo 12.45.

Klo 10.20 perheenäiti keitti kahvia ja luki lehden. Klo 11.12 perheenäiti soitti vakuutusyhtiöön ja vakuutti punaisen talon saunan jos siitä vaikka saisi jotain taskurahaa sitten kun se palaa. Klo 11.30 perheenäiti soitti poikansa pyynnöstä uudelle puhelinoperaattorilleen kertoakseen, että liittymän haltijaksi merkitty poika on mies eikä nainen, joksi hänet on liittymäsopimuksessa merkitty. Puhelinoperaattori ei vastannut puhelimeen. Klo 11.37 perheenäiti soitti laajakaistaoperaattorilleen kysyäkseen, miksei hän taaskaan pääse omin avuin avaruuteen - että pitääkö modeemin johto taas vetää seinästä vai? Operaattoripoika jälleen että kyllä, olisihan sitä hyvä kokeilla. Perheenäiti tuli viimein kysyneeksi että miksi. Että miksi muut ihmiset pääsevät avaruuteen vetämättä johtoa seinästä, mutta perheenäiti ei? Klo 11.39 operaattoripoika vastasi että siksi kun perheenäidin modeemin johto on liian pitkä.

Voi herranen aika sentään, niinpä tietenkin. Klo 11.40 perheenäiti veti liian pitkän modeemin johdon seinästä ja pääsi avaruuteen. Avaruudessa sanottiin että kaupunginvaltuuston kokous alkaa klo 14.00.

Klo 11.50 perheenäiti ruokki perheen jäniksen. Klo 11.53 perheenäiti meni suihkuun, puki päälleen ja jutteli pojalleen sekavia. Klo 12.38 perheenäiti ripusti pihalle pyykit. Klo 12.57 perheenäiti saapui tyttärensä kevätleirin päätösjuhlaan, joka olikin alkanut jo klo 12.30. Tyttären esitys jäi perheenäidiltä näkemättä. Tytär oli maalannut kasvoilleen kuonon ja viikset. Olitko sinä kissa vai jänis? perheenäiti kuiskasi pettyneelle tyttärelleen. Minä olin rumpali, tämä maalaus on muuten vaan, tytär vastasi.

Klo 13.10 perheenäiti hypisteli kärhöjä puutarhakeskuksen pihalla ja päätyi laventelin värisiin. Hypistely vähän kesti. Klo 13.35 perheenäiti tajusi ajaneensa puutarhakeskukseen pyörällä, jonka takakumi on tyhjä. Klo 13.37 perheenäiti lukitsi pyöränsä Käpylän Esson pihaan ja jäi pysäkille odottamaan raitiovaunua. Klo 14.23 perheenäiti saapui kaupunginvaltuuston yleisölehterille.

Keskustelu kaupungin kouluverkon tarkistamisesta alkoi klo 18.45. Klo 20.08 perheenäiti ahdistui ja käveli Kauppatorille ostamaan jäätelön. Klo 20.13 perheenäiti istui Mantan kaveriksi, nuoli jäätelöä ja ajatteli poliittisia ajatuksia. Klo 20.28 perheenäiti palasi kaupunginvaltuustoon. Lehterin kaksitoistapäisestä yleisöstä kymmenen oli Yhtenäiskoulun vanhempia ja opettajia.

Keskustelu kaupungin kouluverkon tarkistamisesta päättyi klo 21.26. Klo 21.32 asia oli selvä: Yhtenäiskoulua ei lakkauteta. Klo 21.37 asia oli loppuunkäsitelty.

 

Yöllä klo 1.42 perheenäiti osti Käpylän Essolta hodarin. Pyörää kotiin taluttaessaan hän ajatteli kaikkea sitä, mistä hän haluaisi tänään blogiinsa kirjoittaa: politiikasta, yhteisöllisyydestä ja ystävyydestä. Sitten pää tyhjeni. Alkoi sataa. Perheenäiti käveli läpi Käpylän ja ajatteli: tämä on Käpylä. Minä asun täällä. Nyt minä kuulun tänne eri tavalla kuin ennen. Ennen, ennen kuin lapsilta oltiin viemässä koulua, minä en tuntenut täältä niin montaa hienoa ihmistä kuin nykyään, eivätkä tuntemattomat tervehtineet minua kadulla.

Klo 2.00 perheenäiti tuli kotiin.

Kotona on aivan hiljaista. Perheenäiti istuu tietokoneen ääressä ja syö jäätelöä.

Eilen klo 21.37 jokin päättyi, jokin jonka oli syytäkin.

Nyt jokin muu voi alkaa.

Hyvää yötä Käpylä. Aamulla tavataan.