Helsingin opetuslautakunta kokoontui tänään ja päätti yksimielisesti äänin 11-0 olla lakkauttamatta Yhtenäiskoulua opetusviraston esityksestä piittaamatta. Opetusvirasto ei tästä kuitenkaan varmaankaan lannistu, perheenäiti uskoo että virkamiehet tekevät kyllä jatkossakin kaikkensa, jotta Yhtenäiskoulu saataisiin pyyhittyä kartalta. Siitähän virkamiehille nykyään maksetaan. Ja onhan virastolla toki hankkeelleen vankat perustelut. Kuten opetustoimenjohtaja on eilen julkisuudessa ansiokkaasti todennut, Yhtenäiskoulun lakkauttamishankkeen takana on tarve vähentää kaupungin peruskoulujen oppilaspaikkoja. Tässä yhteydessä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että Yhtenäiskoulun lakkauttaminen ei vähentäisi kaupungista ainuttakaan oppilaspaikkaa, ne kun vain siirtyisivät toiseen kouluun. Kerrattakoon nyt vielä, että Yhtenäiskoulun lakkauttamisesta saatava tilakustannussäästö olisi euronumerona tismalleen sama kuin perusopetuksen oppilaspaikkojen vähennys: täysi nolla.

Että semmoista, semmoista tällä kertaa. Syyt tämän koulun lakkauttamistarpeelle ovat epäilemättä moninaiset, niiden tajuajat vaan ovat perin harvassa. 

Älkää huoliko, virasto on kuitenkin perehtynyt tarkasti lapsiamme koskeviin numeroihin. Viraston edustajat tiesivät eilisessä eduskunnan Kansalaisinfossa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa kertoa, että Mäkelänkadun ylittäminen Käpylässä ei ole mikään ongelma, koska kadun ylittää kuulemma päivittäin kaksitoista yhtenäiskoululaista jo nyt. Numerot on siis opiskeltu. Siinä sivussa ei vaan sitten tullut opiskeltua sitä sivuseikkaa, että nämä kaksitoista yhtenäiskoululaista eivät suinkaan ylitä vaan ALITTAVAT Tuusulanväyläksi muuttuneen Mäkelänkadun, heillä kun on käytössään se kuuluisa tunneli, joka ei kuitenkaan ole ollut olemassa kuin vasta vajaat neljäkymmentä vuotta, joten opetusvirastossa se ei ole vielä kovin kuuluisa. Opetusviraston toimialaanhan ei kuulu koululaisen arki. Katu mikä katu - jos oppilas näyttää kartan mukaan asuvan eri puolella katua kuin koulu, katu on siis varmasti turvallinen. Mitenkäs ne tunnelit ja suojatiet kehittämistyöhön liittyvät. Liikenneturvallisuus on kouluverkon kehitystyön pahin jarru. Siitä olisi päästävä ja pian.

Tänä iltana perheenäiti itsetutkiskelee. Hän tunnustelee tuntemuksiaan: olenko minä vihainen? Olenko minä turhautunut? Olenko minä väsynyt, raivoissani, huvittunut vai helpottunut?

Minä en ole näistä nyt mitään, vaikka yleensä näistä aika montaa, samaan aikaan. Tänään, myöhään tänään perheenäiti istuu parvekkeella otsa rypyssä ja miettii. Hän miettii mikä saa aikuisen ihmisen käyttämään sinnikäästi toisten lapsia omien pikku virkamiespullistelujensa ja pakkomielteidensä  välineenä. Mikä saa aikuisen ihmisen tekemään niin? Mikä saa aikuisen ihmisen tutkimaan papereitaan ja etsivän niistä kaksitoista pientä lasta, joilla näyttää nyt olevan paperilla aika vaarallinen koulumatka, ja käyttämään tätä tietoa perusteluna sille, että yhtä vaarallinen matka tulisi taata jatkossa muillekin alueen pienille lapsille? Mikä saa aikuisen ihmisen tekemään niin?

Perheenäiti ei tiedä. Eikä halua tietää. Perheenäiti haluaisi ettei mikään saisi. Ketään. Tekemään niin.

Maailmassa on kaksi asiaa, jotka täytyisi pitää tiukasti erossa toisistaan: tyhmyys ja valta.