Hyvä Ilkka-Christian Björklund,

aloin tänään kirjoittaa sinulle kirjettä. Luettuani yöllä Helsingin Sanomien verkkoliitteestä ja aamulla samaisen lehden paperiversiosta, että aiot sinnikkäästi esittää ensi maanantaina Helsingin kaupunginhallitukselle Yhtenäiskoulun lakkauttamista huolimatta kaupungin koko opetuslautakunnan yksimielisestä kannasta, jonka mukaan tämä koulu tulisi säilyttää, olin vähintäänkin ärtynyt. Mielessäni heräsi muutama kysymys, joihin olisin halunnut sinulta vastauksen. 

En kuitenkaan kirjoittanut tätä kirjettäni loppuun asti. Huolellisten, tuntitolkulla hiomieni demokratiakäsitystäsi käsittelevien kysymysten jälkeen kirje tyssäsi kohtaan:

"Oletko tietoinen siitä, että mikäli Yhtenäiskoulu lakkautetaan, yli viisikymmentä eka- ja tokaluokkalaista joutuu jatkossa ylittämään päivittäin erittäin vaarallisen Mäkelänkadun yksin keskellä päivää matkalla iltapäivätoimintaan asukaspuisto Kimmoon, ja että hyvin monien muidenkin koululaisten koulumatkasta tulee entistä paljon vaarallisempi? "

Tämän jälkeen en enää pystynytkään jatkamaan. Pakkohan sinun on siitä olla tietoinen, minä ajattelin, mitä muuta me lasten vanhemmat muka olemme opetusvirastolle viimeiset puoli vuotta toitottaneet? Tätä ja paljonkin muuta. Ja se, ettei tämä tieto ehkä koskaan ole sinua saavuttanut, on aivan yhtä surullista kuin se, että se ehkä jopa on.  Sillä oli miten oli: tämä tieto ei ole vaikuttanut sen enempää sinun kuin opetusvirastonkaan esityksiin. Sinä esität Yhtenäiskoulun lakkauttamista piittaamatta sen seurauksista, sillä sinun ei tarvitse välittää niistä. Sinähän luovut pian toimestasi apulaiskaupunginjohtajana.

Minä siis jätin kirjeeni kesken. Ajattelin: ei jumalauta, tämähän on aivan sairasta koko touhu, ja vetäydyin viltin alle lukemaan kirjaa nimeltä "Köynnöskasvit".

En nyt enää haluakaan kysyä sinulta mitään. Haluaisin vain kertoa sinulle, etten ole vielä päättänyt, yritänkö tappaa uuden punaisen taloni terassille siperiankärhön vai tuoksuköynnöskuusaman. Kummallekin olisi siellä nyt paikka kun purin viime viikonloppuna tämän vanhan hirsitalon ovensuusta siihen joitain vuosia sitten rakennetun kertakaikkisen törkeän painekyllästetyn terassiaidan sorkkaraudalla. Homma sujui varsin sutjakkaasti sillä painekyllästetty puu toi mieleeni Helsingin opetusviraston.

Kumpaakaan ei voi polttaa.

Ylihuomenna astun punaisen taloni terassille kädessäni pieni viaton köynnöskasvin taimi. Ajattelen silloin sinua ja muutamaa tänään lukemaani lausetta:

"Olemme niin tottuneet siihen ajatukseen, että puutarhan koristekasvien tehtävä on olla vain koristeena, ettemme juurikaan ajattele niiden suurta merkitystä ympäristössämme. Jos kasvien merkitys ymmärrettäisiin täysin, olisi ympäristömme paljon monipuolisempi ja kasveja käytettäisiin runsaammin, myös köynnöskasveja. Paljon kyllä puhumme monimuotoisuuden lisäämisestä viheralueilla, mutta ikään kuin yhteisestä sopimuksesta vältämme ottamasta kantaa siihen, miten monimuotoisuutta käytännössä voitaisiin todella lisätä. Tässä pitäisi julkisten viheralueiden hoitajien olla näyttämässä esimerkkiä."

Paljon kyllä puhumme yhtenäisestä perusopetuksesta, opetuksen laadusta, kouluviihtyvyydestä, lasten liikenneturvallisuudesta ja syrjäytymisestä. Mutta ikään kuin yhteisestä sopimuksesta vältämme ottamasta kantaa siihen, mikä näihin asioihin käytännössä vaikuttaa. Jotkut perheenäidit kyllä yrittävät, mutta perheenäitien ääni ei tunnu tässä kaupungissa paljoa kuuluvan. Tässä pitäisi julkisten kouluasioiden hoitajien olla näyttämässä esimerkkiä.

Hyvä Ilkka-Christian Björklund, toivotan sinulle oikein hyviä ja rauhallisia eläkepäiviä ja toivon, että seuraajasi tuntee vastuuta kaupungin lasten asioiden ja sivistystoimen hoidosta sekä demokratian toteutumisesta kunnallisessa päätöksenteossa eri tavalla kuin sinä olet toimesi viime metreillä tehnyt.

Lisäksi suosittelen eläketalosi terassille tuoksuköynnöskuusamaa. Se tuoksuu ihanalta. Mutta mikäli vetäytymisesi Helsingin opetusviraston vaikutuspiiristä tuottaa sinulle vieroitusoireita, minulta saat köynnöksen tilalle tarvittaessa siistin pinon huippumyrkyllistä painekyllästettyä puuta. Siinä on naulatkin valmiina.

Ystävällisin terveisin,

eräs perheenäiti