Aurinko laskee.

Perheenäiti yritti tänään valjastaa jäniksen. Jänis ei pitänyt siitä. Tämä on lievä ilmaus. Jänis hurjistui ja yritti purra valjaat poikki. Perheenäiti otti jänikseltä valjaat pois. Jäni suki itseään tuohtuneena, turkki oli mennyt epäjärjestykseen.

Ei ulkoiluteta jänistä sitten. Pysykööt sisällä ilman valjaita, villi ja vapaa kerrostalojänis.

Aurinko laskee sisään perheenäidin kerrostalokeittiön ikkunasta. Huomenna perheenäiti puolisoineen ostaa talon maalta, pellon poskesta kaukaa Helsingin opetusviraston ulottumattomista. Talo on punainen ja sen pihalla nukkuu kolme vanhaa omenapuuta. Pihalla perheenäiti viljelee pujoa ja rakennusjätettä ja kuuntelee kuinka naapurin traktori laulaa.

Sunnuntaisin perheenäidin täytyy palata talosta kaupunkiin. Kaupungissa on ihan tyhmää: tietokone, vesihana ja digiboxi, turhia kaikki. Perheenäiti teki tänään uuteen taloonsa sähkösopimuksen, ja puhelimen suljettuaan hän katui sitä heti. Perheenäidillä on uuden talonsa varalle selkeä suunnitelma. Hän aikoo julistaa talon tontteineen nykyaikavapaaksi vyöhykkeeksi. Puoliso on messissä.

Kerrostalojänis saa auttaa pihan sähkötolpan kaatamisessa.

Perheenäiti on istunut nyt tietokoneen ääressä puoli vuotta. Puoli vuotta ryhmä yhtenäiskoululaisia äitejä ja isiä on valvonut yökaudet, etsinyt tietoa, jakanut sitä ja asetellut sanaa sanan perään. Yhtenäiskoulun äidit ja isät ovat vallanneet hesarin keskustelupalstan ja paikallislehtien mielipidesivut, tukkineet opetuslautakunnan postilaatikot ja antaneet opetusviraston palauteosoitteen laulaa.  Luottamusmiehet tuntevat meidät jo etunimeltä ja yksi väitti alkuviikosta jäävänsä ikävöimään meitä kaikkia, sitten kun tämä kaikki on ohi, ja kuka tietää, ehkäpä hän jääkin.

Nyt me kaikki äidit ja isät tiedämme paljon asioita, joista emme puoli vuotta sitten tienneet yhtään mitään. Nyt me kaikki tiedämme myös paljon asioita, joista emme olisi halunneetkaan tietää yhtään mitään. Talo maalta on tämän jälkeen enemmän kuin tervetullut heräteostos. Tämän jälkeen ihminen tarvitsee rauhaa.

Eilen Pro Ynkin väsymätön myyräntyö huipentui lähetystövierailuun Helsingin kaupunginvaltuustossa. Illalla perheenäitien väsymätön väsymys purkautui moneen eri itkuun monessa eri osoitteessa. Me olemme nyt väsyneitä. Tänään tämä perheenäiti on enemmän kuin valmis muuttamaan huomenna maalle koko loppuelämänsä viikonlopuiksi. Sunnuntaisin tulemme kaupunkiin vain siksi että lapset pääsisivät maanantaina Yhtenäiskouluun, maallahan kouluja ei kohta ole enää ollenkaan.

Aurinko on nyt laskenut. Huomenna perheenäiti ostaa haravan, lapion ja talikon, ja istuu illalla punaisen talon pihalla niiden viereen katsomaan kuinka aurinko laskee pellon taa. Ihmisen on aika tehdä elämässään välillä jotain viisasta.

Minä haluan nyt kiittää kaikkia niitä uskomattoman urheita, teräviä ja sinnikkäitä perheenäitejä ja -isiä, joita ilman Helsingin kaupungin luottamusmiehet eivät lainkaan tietäisi, millaisesta asiasta he oikein päättävät kun he pian päättävät Yhtenäiskoulun tulevaisuudesta. Haluan myös kiittää kaikkia Yhtenäiskoulun opettajia: loputtomasta kärsivällisyydestä, avusta, kahvista ja siitä, että minun lapseni eivät vihaa oppimista.

Erityisen kiitokseni lähetän kuitenkin sille hyvin pienelle koululaiselle, jonka nimeä en vieläkään tiedä, mutta joka juoksee edelleen koulun käytävillä minun perässäni ja tuo minulle täysiä koulun säilyttämistä puoltavia adresseja, joihin hän edelleen kerää nimiä. Vaikka aikuiset ovat jo lopettaneet.

Me aikuiset olemme jo väsyneitä, mutta emme me silti kuitenkaan ihan vielä ihan kaikkea ole lopettaneet.

Pro Ynk kokoontuu seuraavan kerran keskiviikkona 16.5 klo 18 ravintola Nyyrikissä.

Tervetuloa paikalle. Päätämme silloin kevään viimeisistä toimista ennen koulun kesälomaa.

Nyt perheenäiti vetäytyy peiton alle tutkimaan rautakaupan paksua kuvastoa. Koko yöksi.