Viime päivinä perheenäidillä on pitänyt kiirettä. Puhina on jäänyt vähemmälle, sillä opetusvirasto on pyytänyt kuntalaisilta palautetta kouluverkon kutistamisehdotuksestaan ja on sitä myös saanut - niin yksittäisiltä kuntalaisilta kuin näiden ryhmittymiltä.

Yhtenäiskoulun vanhempien toimintaryhmä Pro Ynk keräsi jälleen kokoon oman palautteensa eli rautalangasta väännettyä asiaa siitä, miksei lastemme koulua saa lakkauttaa. Kuusitoista kasvatustieteen ja psykologian professoria ympäri Suomen ovat puolestaan laatineet ja allekirjoittaneet vetoomuksen Yhtenäiskoulun säilyttämisen puolesta. Koulun johtokunta on antanut asiasta virastolle varsin selväsanaisen lausunnon, samoin ovat tehneet koulun oppilaskunnat ja vanhempainyhdistys. Lukekaa ja oppikaa, jos ette ymmärrä jo valmiiksi. Myös Käpylä-Seura on kantanut kortensa kekoon.

Perheenäiti on paitsi osallistunut Pro Ynkin yhteistoimiin, myös toiminut omissa nimissään. Alla perheenäidin opetusvirastolle viime hetkellä toimittama palaute. Se on pitkä, mutta pituudelle on syynsä.

Se syy on erittäin hyvä. Viraston esitys on järjetön.

 

Palaute opetusvirastolle 27.3.2007 julkistetusta Helsingin kouluverkon
tarkistusesityksestä


Opetusvirasto esittää Käpylässä sijaitsevan Yhtenäiskoulun lakkauttamista. 10-
ja 15-vuotiaiden yhtenäiskoululaisten äitinä minun täytyy todeta, että viraston
esitys on tältä osin erittäin huonosti perusteltu. Samalla haluan myös tuoda
julki vakavan huoleni siitä lähestymistavasta, joka virastolla on kaupungin
kouluihin ja niiden toiminnasta  huolehtimiseen ylipäätään.

Yhtenäiskoulu on kaupungin ainoa kunnallinen 12-vuotinen koulu, jossa 7-18-
vuotiaat oppilaat opiskelevat sulassa sovussa saman katon alla. Opetuksen
yhtenäisyys on siellä todellista ja näkyy lasten ja nuorten arjessa.
Yhtenäisestä perusopetuksesta ei ole mitään järkeä kirjailla
opetussuunnitelmaan kauniita sanoja, mikäli se jää toteutumatta käytännössä:
opetuksellista ja kasvatuksellista yhtenäisyyttä EI ole se, että lapsi
laitetaan vaihtamaan koulurakennusta, yhteisöä ja opettajaa muutaman vuoden
välein. Ei vaikka se olisi kuinka kirjattu lapsen koulupolusta kertoviin
papereihin ja näyttäisi virastosta käsin toteutuvan hallinnollisella tasolla.
Käytäntö on käytäntöä: opetusvirasto esittää käytännössä kaikissa eri
vaihtoehdoissaan Yhtenäiskoulun osalta koulun lakkauttamista ja sen toiminta-
ajatuksen täydellistä tuhoamista. Käytännössä tämä tarkoittaa siis koulun
lasten lähettämistä opiskelemaan jopa neljään eri osoitteeseen ja yhteisöön
ikäkausiensa mukaan.

Opetusvirasto siis esittää, että se Helsingin ainoa kunnallinen kouluyhteisö,
jossa perusopetuksen yhtenäisyys toteutuu käytännössä aivan aidosti ja ulottuu
perusopetusta pidemmällekin lukioon asti, lakkautettaisiin ja tämä yhtenäisyys
hajotettaisiin - yhtenäisestä perusopetuksesta huolehtimisen nimissä! Tällaista
esitystä ei puolla mikään järkevä perustelu, ja se tekeekin viraston omista
esityksen reunaehdoista pelkkää tyhjää ja täysin merkityksetöntä sanahelinää,
ja nakertaa siten kuntalaisten luottamusta viraston terveeseen toimintaan ja
kykyyn huolehtia kaupungin koulujen hyvinvoinnista yleisemminkin.

Seuraavassa niitä painavia syitä, jotka puoltavat Yhtenäiskoulun säilyttämistä –
 ja joihin viraston itsensä olisi ollut syytä tutustua esitystä tehdessään
erittäin tarkasti:


Yhtenäiskoulu ei kärsi eikä tule kärsimään oppilaspulasta. Väestöennusteisiin
tuijottelu tämän koulun osalta on täysin naurettavaa, koska kouluun on
tulijoita muistakin kuin omasta koulupiiristä siitä yksinkertaisesta syystä,
että koululla on erittäin hyvä ja rauhallinen maine. Käpylän alueen lapsiluku
saattaa todella tulevaisuudessa laskea hiukan, mutta käytännössä tämä ei tule
merkitsemään oppilaskatoa Yhtenäiskoulussa. Jos katsotaan Käpylän alueen
prosentteja siitä, kuinka suuri osa alueen perheistä valitsee oman
koulupiirinsä lähikoulun, Yhtenäiskoulu johtaa niitä kirkkaasti. Kouluun on
tulijoita myös Käpylän peruskoulun koulupiiristä, mikä selittää osaltaan
Käpylän peruskoulun koulupiirin alhaisempaa oman koulun valitsijoiden
prosenttia, sillä monet perheet valitsevat mieluummin lapsellensa kohtuullisen
kokoisen, lämminhenkisenä ja ilmapiiriltään kotoisana tunnetun Yhtenäiskoulun
kuin oppilasmäärältään jo nyt varsin suuren Käpylän peruskoulun.  
Yhtenäiskouluun on aina ollut enemmän tulijoita kuin mitä sinne voidaan ottaa.
Koulun lakkauttaminen kutistaisi perheiden valinnanvapautta lähikoulujen
piirissä, ja monet Käpylän perheet laittaisivat epäilemättä lapsensa aiempaa
useammin kauempana sijaitseviin, Käpylän peruskoulua pienempiin kouluihin.

En halua tässä kuitenkaan arvostella Käpylän peruskoulua: uskon että sekin on
hyvä koulu, mutta Käpylän peruskoulussa on paraikaa käynnissä totuttelu
hiljattaiseen ala- ja yläasteiden hallinnolliseen yhdistämiseen, joka ei
missään työyhteisöissä käy koskaan aivan kivuttomasti vaan vie aikaa vuosia.
Käpylän peruskoulun kaikki rakennukset ovat myös menossa mittavaan LVIS-
remonttiin. Koulun oppilasmäärän kasvattaminen rajusti heti yhden
hallinnollisen yhdistämisen jälkeen keskellä remonttia ja kahden
toimintakulttuureiltaan hyvin erilaisen koulun sulauttaminen väkisin yhteen
tällaisessa tilanteessa olisi sekä koulun opettajien että oppilaiden kannalta
huono ratkaisu. Paperilla siirrettävät ihmiset eivät siirry uuteen
elämäntilanteeseen tosielämässä tuosta vain. Yhteisöt koostuvat ihmisistä, ja
yhteisöjen väkivaltainen hajottaminen ja mielivaltainen siirtely tekee
väkivaltaa myös ihmisille itselleen. Perinteet katkeavat ja kiinnittyminen
uuteen yhteisöön voi olla hankalaa. Olen sitä mieltä, että Käpylän
peruskoulunkin olisi saatava jatkaa toimintaansa ja totutella ala- ja
yläasteiden yhdistymiseen rauhassa. Tämän on myös sen oppilaiden etu.

Vaikka opetusvirasto ei tunnukaan näkevän koulujen koon kasvattamisessa mitään
rajaa, monet kaupungin vanhemmat ovat erittäin huolissaan oman lapsensa
pärjäämisestä valtavan isossa kouluyhteisössä, jossa moni lapsi jää helposti
omaa opettajaansa lukuunottamatta koulun muulle henkilökunnalle kasvottomaksi
ja nimettömäksi ellei hän ryhdy häiriköimään. Yhtenäiskoulussa kaikki oppilaat
ja opettajat tuntevat toisensa, mikä ehkäisee mitä parhaiten syrjäytymistä ja
antaa opettajille aidon mahdollisuuden seurata koulun KAIKKIEN lasten vointia
ja kehitystä. Yhtenäiskoulun opettajainhuoneen ovi on aina auki, sitä ei pidetä
lukossa, ja oppilaiden kynnys astua sisään apua pyytämään on olematon.
Oppilashuolto koulussa toimii siis hyvin, ja mahdollistaa varhaisen puuttumisen
mahdollisiin alkaviin ongelmiin. Tämä on paitsi ensiarvoisen tärkeää oppilaille
itselleen ja heidän perheilleen, myös kaupungille: hyvä oppilashuolto säästää
tulevaisuuden sosiaalimenoja.

Oppimistulokset Yhtenäiskoulussa ovat erittäin hyviä, ja yhtenä merkittävänä
syynä tähän on hyvä kouluviihtyvyys - sekä oppilaiden että opettajien . Omat
lapseni ovat kantaneet koulusta kotiin erinomaisia todistuksia myös silloin kun
perheessämme on ollut vaikeita raskaita aikoja, työttömyyttä ja
yksinhuoltajuutta ja myös silloin kun yksi perheen jäsenistä on menehtynyt.
Yhtenäiskoulu motivoituneine opettajineen huolehtii oppilaistaan
poikkeuksellisen hyvin myös tunnetasolla ja näkee lapsen elämän kokonaisuutena,
josta koulua ei voi irroittaa erilliseksi osaksi. Lapsen oppimista ja kehitystä
tarkasteltaessa täytyy aina ottaa huomioon hänen taustansa ja kotiolonsa: tässä
Yhtenäiskoulu onnistuu hienosti, sillä yhteistyö opettajien ja vanhempien
välillä on toimivaa ja välitöntä. Vanhempien keskuudessa vallitsee hyvin suuri
luottamus koulun opettajiin, mikä on ensiarvoisen tärkeää hyvän yhteistyön
kannalta. Opettajayhteisön suhtautuminen vanhempiin on puolestaan tasa-arvoista
ja avointa. Vanhemmat ovat tervetulleita osallistumaan paitsi koulun juhliin,
myös sen arkeen.  Tämä lujittaa koulun oppilaiden, opettajien ja vanhempien
yhteishenkeä ja tukee kodin ja koulun yhteistä kasvatustyötä aidosti, ei vain
paperilla.

Opetusvirastoa tuntuu myös huolettavan Yhtenäiskoulun lukion "pieni" koko.
Minua kuntalaisena puolestaan huolettaa suuresti opetusviraston kyvyttömyys
perehtyä asioihin, joista se on huolissaan. Huolta lukion koon riittävyydestä
ei nimittäin tietääkseni esiinny lukion opettajien, oppilaiden tai näiden
vanhempien joukossa. Ylioppilaskirjoitusten tulokset ovat hyviä. Valinnanvapaus
ei ole vaarantunut, päin vastoin: inhimillisen kokoisessa koulussa
lukiolaisille voidaan räätälöidä oma yksilöllinen opiskelusuunnitelma.
Syventävien kurssien tarjonta on aivan riittävää ja uuden ainereaalin
kirjoittamisessa ei ole esiintynyt mitään ongelmia. Kurssitarjontaa vahvistaa
myös kielten osalta yhteistyö viereisen Luonnontiedelukion kanssa, ja
lukiolaiset itse viihtyvät Yhtenäiskoulussa hyvin. Myös heistä huolehditaan:
toimiva oppilashuolto ei tyssää peruskoulun päästötodistukseen, vaan
Yhtenäiskoulu tarjoaa aitoa, välittävää opinnonohjausta lukiossa ja opettajat
pystyvät seuraamaan oppilaidensa vointia vielä tässä herkässä, myöhäisessä
murrosiässäkin. Monet isoista kouluista Yhtenäiskouluun vaihtaneet oppilaat
kertovatkin nimenomaan huikeasta erosta koulujen välittämisen
kulttuureissa. "Pienessä" lukiossa opiskeleminen tuntuu monista ison koulun
jälkeen helpottavalta, ja myös opiskelumotivaatio kohentuu kouluviihtyvyyden
myötä.

Tässä vain joitain koulun säilyttämistä tukevia perusteluita. Kuntalaisena
minua järkyttää suuresti se, ettei opetusviraston henkilökunta perehdy koulujen
aitoon käytännön elämään, vaan "kehittää" kaupungin kouluverkkoa viraston
seinien suojissa tutustumatta niiden ihmisten elämään, josta se päättää.
Sana "kehittäminen" tuntuu tässä yhteydessä melko irvokkaalta, virasto kun
esittää tuhottavaksi toimivaa kouluyhteisöä, joka täyttää KAIKKI kaupungin omat
koulutuspoliittiset tavoitteet ja valtakunnallisetkin vaatimukset hyvästä
koulusta.

Seurattuani nyt Net Effectin konsulttiesityksen julkistamisesta lähtien sitä
lähestymistapaa, joka opetusvirastolla on kaupungin kouluverkkoon, en voi kuin
ihmetellä, kuka on se opetusviraston asiakas johon viitataan opetusviraston
nettisivuille kirjatuissa arvoissa. Arvoistanne ensimmäinen kun on kuulemma
asiakaslähtöisyys. Onko opetusviraston asiakas nyt siis kiinteistövirasto vai
tilakeskus? Koulut kun ovat äkkiä muuttuneet viraston silmissä vain
kiinteistöiksi, eikä lasten tai opettajien hyvinvoinnilla tunnu olevan enää
mitään merkitystä. Luetteko todella saamaanne kuntalaisten palautetta? Näin ei
ainakaan näytä tapahtuneen uudessa esityksessä Yhtenäiskoulun osalta.
Asiakaslähtöisyys lienee siis pelkkää sanahelinää sekin.

Opettaja- ja kouluyhteisöjä esitetään opetusvirastossa hajotettaviksi hyvin
heppoisin perustein, nojaten epävarmoihin ja joissain kohtaa suorastaan väärin
luettuihin väestöennusteisiin, kuten Herttoniemessä on tapahtunut, ja samalla
hehkutetaan että nyt on tarkoitus säästää että säästöt voitaisiin kohdentaa
itse opetukseen ja luokkakokoja pienentää. Opetusviraston jos minkä tulisi
tajuta, että opettajien työ ja opetus eivät ole kouluyhteisöstä ja ihmisistä
irrallista toimintaa, jota voidaan tuosta vain leikkailla ja liimailla sinne
tänne. Opettajien työn ja motivaation kannalta on ensiarvoisen tärkeää heidän
oman yhteisönsä toimivuus ja jatkuvuus, eikä keinotekoisesti tapahtuva
yhteisöjen hajottaminen ja uudelleenyhdistäminen koskaan suju kivutta, ei
etenkään niin, ettei sillä olisi mitään vaikutusta koulujen oppilaisiin ja
opettajien jaksamiseen. Opetusviraston esitys ja etenkin sen aiemmin tilaama
Net Effectin konsulttiselvitys ovatkin mitä suurimmassa määrin halventaneet
opettajien ammattitaitoa ja mitätöineet heidän arvokkaan työnsä lasten hyväksi.

Koululaisten vanhempana ja omien lasteni erittäin hyvien opettajien erittäin
hyvää työtä vuosia seuranneena en voi kuin hävetä opetusviraston puolesta.
Toimivat, vaivalla rakennetut, paljon erityisosaamista sisältävät kouluyhteisöt
on nyt pantu pelkäämään ja jännittämään tulevaisuutensa puolesta. Opettajat
toimivat epävarmoissa oloissa ja kokevat erittäin suurta turhautuneisuutta
siitä, että opetusvirasto ei suinkaan tue heidän työtään vaan vain vaikeuttaa
sitä. Myös opetusviraston tapa, jolla lakkautusuhan alla olevien koulujen
opettajia ja rehtoreita kiellettiin kommentoimasta lakkautusuhkaa
julkisuudessa, oli täysin törkeä ja epäilemättä hyvin vahvasti hyvän
hallintotavan rajoilla – etenkin kun viraston viestintäpäällikkö kiisti  
Helsingin Sanomissa pian esityksen julkistamisen jälkeen että opettajia olisi
kielletty kommentoimasta asiaa.

Kuntalaisena olen nyt hyvin, hyvin huolissani viraston epäeettisistä ja
kaupungin koulujen toimintarauhaa vaarantavista toimintatavoista. En epäile
sitä, etteikö opetusvirastossa työskentelisi myös paljon asiansa osaavia
ihmisiä, jotka yrittävät vilpittömästi kehittää eivätkä tuhota kaupungin
kouluverkkoa, mutta näiden ihmisten toiminta ei nyt virastosta ulospäin näy. Se
mitä kuntalainen nyt näkee, näyttää täysin absurdilta, sokealta huitomiselta,
jossa lapsia siirrellään paikasta toiseen ja heihin viitataan sellaisten
termien yhteydessä kuin täyttöaste ja tehokapasiteetti. Miksi lapsista ja
kouluista on äkkiä alettu puhua liiketalouden termein? Olisi hienoa, jos
opetusvirasto ymmärtäisi, ettei opetuksesta ole mitään iloa kenellekään ellei
sen yhteydessä tapahdu myös oppimista. Opetusviraston tavoitteena ei tulisi
mielestäni olla oppimisympäristöjen toimintaedellytysten huonontaminen vaan
niiden parantaminen. Viraston esitys Yhtenäiskoulun lakkauttamiseksi tuhoaisi
toteutuessaan käytännössä yhden erittäin hyväksi havaitun, toimivan
oppimisympäristön.

Yhtenäiskoulun lakkauttamiselle on olemassa realistinen vaihtoehto, jos virasto
on sitä mieltä, että Käpylässä on liikaa koulurakennuksia. Opetusvirasto itse
esitti vuonna 2005 Käpylän peruskoulun paraikaa puolityhjästä
koulurakennuksesta Untamontie 2:sta luopumista. Nyt tämä varsin järkevä
vaihtoehto tuntuu jääneen sokean kehittämisvimman jalkoihin. Ehdotan että
kaivaisitte sen nyt takaisin esiin. Untamontien rakennuksesta luopuminen ei
vaikeuttaisi Käpylän peruskoulun toimintaa eikä häiritsisi kohtuuttomasti sen
oppilaita, eikä alueen kumpaakaan toimivaa kouluyhteisöä tarvitsisi hajottaa.
Järkevintä olisi, että Untamontiestä luovuttaisiin vasta Käpylän peruskoulun
remonttien valmistuttua, jotta Käpylän peruskoulun lasten remontin aikana
tarvitsemat väistötilat löytyisivät koulun omasta pihapiiristä jo valmiiksi,
eikä väliaikaisia koulutiloja tarvitsisi rakentaa. Näin Käpylän peruskoulun
lapset ja opettajat selviäisivät isosta remontista mahdollisimman kivuttomasti,
ja Yhtenäiskoulu saisi jatkaa omaa toimintaansa rauhassa.

Toivon että opetusvirasto ottaa tämän viestini kaltaisen toimintansa arvostelun
kuuleviin korviinsa, sillä lukuisten kaupungin vanhempien kanssa käymieni
laajojen kouluaiheisten keskustelujen jälkeen voin vakuuttaa, etten ole nyt
kaupungin ainoa äiti, joka ei luota opetusviraston kykyyn suoriutua
tehtävästään kuntalaisia tyydyttävällä tavalla. Monet perheet ovat alkaneet jo
katsella asuntoa kehyskunnista, kun lasten hyvinvointi ja heidän kouluoloistaan
huolehtiminen eivät enää tunnu Helsinkiä kiinnostavan. Mikäli opetusviraston
tavoitteena onkin nyt laskea kaupungin lapsilukua entisestään, se alkaa
pikkuhiljaa onnistua. Koulujen lakkauttamiset ja yhdistelyt saattavat näyttää
helpoilta paperilla, mutta käytännössä ne vaikeuttavat kohtuuttomasti lukuisten
helsinkiläisperheiden arkea ja aiheuttavat huolta pienimpien koululaisten
pärjäämisestä kaupungin sekavan ja vaarallisen liikenteen keskellä – koulutyön
jatkuvuudesta puhumattakaan. Ja kun tämä lakkautusuhka tuntuu nostavan päätään
harva se vuosi, perheiden luottamus omaan hyvään tulevaisuuteensa Helsingissä
alkaa olla vähissä.

Opetusviraston tavoite pienentää luokkakokoja kouluissa ja palkata lisää
opettajia on toki hyvä. Kuntalaisena minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miten
uusille, entistä pienemmille luokille uusine opettajineen löytyy riittävästi
luokkatiloja, kun koulutiloja nyt vähennetään. Kuinka luokkakokojen
pienentäminen siis käy käytännössä? Ovatko lapset sittenkin yhdessä samassa
luokkatilassa entiseen malliin kahden opettajan kanssa, eli siis käytännössä
yhtä isossa ryhmässä kuin ennenkin – tai jopa suuremmassa – jos kouluihin ei
nyt jätetä mitään väljyyttä? Eikö juuri tämä kuuluisa lasku väestöennusteissa
mahdollistaisi luokkakokojen pienentämisen varsin helposti, toimivia yhteisöjä
hajottamatta?
Olen myös huolissani siitä, hakeutuuko kouluihin todella töihin entistä enemmän
päteviä opettajia, kun heidän työolojaan ja epävarmuutta töiden jatkuvuudesta
kurjistetaan kasvattamalla koulujen oppilasmääriä hyvin isoiksi ja kouluja
siten entistäkin hälisevämmiksi. Pätevien opettajien häviäminen alalta on
tosiasia jo nyt, kun kouluja ei vielä ole kuristettu toimintakykynsä
äärirajoille. Entä miksi kukaan haluaisi tulla töihin kouluun, jonka
työyhteisön tulevaisuudesta ei koskaan ole varmuutta kuin pariksi vuodeksi
kerrallaan, eikä työyhteisön toimivuus näytä olevan Helsingissä este sen
lakkauttamiselle? Opetusviraston olisikin syytä pohtia nyt myös sitä, kuinka
houkutteleva työnantaja helsinkiläinen kunnallinen koulu nyt viraston esityksen
valossa tulevaisuudessa on.

Toivon vilpittömästi, että opetusvirasto alkaa mitä pikimmiten käydä
keskustelua oman toimintansa todellisista päämääristä ja siitä, ketä se pitää
asiakkaanaan. Mikäli viraston toimintaa todella sitten ohjaavat liiketalouden
lainalaisuudet eikä kasvatustieteen tutkimuksella ole mitään sijaa kaupungin
kouluasioista päätettäessä, ehkä toiminnassa kannattaisi kuitenkin huomioida
yksi markkinatalouden tärkeimmistä huomioista: asiakas on aina oikeassa.

Me koululaisten vanhemmat tunnemme lastemme kouluasiat kaikkein parhaiten.
Kuunnelkaa siis meitä. Muuten asiakas saattaa valita jonkin viereisen kunnan,
joka kuuntelee paremmin.

Minä ja sadat muut Yhtenäiskoulun oppilaiden vanhemmat vastustamme ehdottomasti
lastemme hyvän koulun lakkauttamista. Niin tekevät myös johtavat
kasvatustieteen alan asiantuntijat ympäri Suomen. Kuusitoista kasvatustieteen
ja lapsipsykologian alan professoria on allekirjoittanut
vetoomuksen Helsingin Yhtenäiskoulun säilyttämisen puolesta. Yhtenäiskoulun
vanhemmat toimittavat sen tähän palauteosoitteseen erikseen. Toivon että
opetusvirasto perehtyy sen sisältöön erittäin tarkasti, sillä jos emme me
vanhemmat yhdessä kasvatustieteen alan asiantuntijoiden kanssa tiedä, millainen
on säilyttämisen arvoinen koulu, kuka sen voi tietää?

 


Helsingissä 13.4.2007

Julia Virkkunen
kahden yhtenäiskoululaisen äiti, Käpylä, Helsinki