Suomen älykkäin vaalijänis Tapsa on näiden vaalien yllättäjä. Vastoin perheenäidin itse itsellään teettämää gallupia perheen jänis on kuin onkin oppinut jälleen käymään omassa vessassaan, kaikkien näiden vuosien jälkeen joina hän on siellä käynyt. Tapsan tuhottua parikin mattoa perheenäiti eväsi jänikseltä vapaan liikkuvuuden yöaikaan pariksi vuorokaudeksi ja kas, tutussa häkissään aikansa pyörittyään jänis teki mullistavan havainnon: tässähän tämä minun vessani on. Edellinen täyttää selvästi kriteerit, jotka täytettyään voi hakea eduskuntaan.

Iloitkaamme. Nyt Tapsa saa taas elää vapaana olohuonejäniksenä. Ihan vain siksi koska hän on niin äärettömän rakas ja nokkela ja hyväkäytöksinen jänis, ja unohti saman tien että vielä alkuviikosta hänellä oli tapana suihkia omaa miellyttävää tuoksuaan olohuoneen matolle. Perheenäiti alkaakin nyt pikkuhiljaa ymmärtää, miksi Tapsa on niin varautunut. Jäniksen muisti on ilmeisesti niin lyhyt, että hänen elämänsä alkaa joka päivä alusta. On varmasti rankkaa herätä joka ikinen aamu uudessa perheessä, ja iltaan mennessähän siihen ei juuri ehdi tutustua jos viettää kaiken aikansa hissukseen hyllyn alla ompelukorin vieressä.  

Ompelukorista epämiellyttävästi törröttänyt  mittanauha onkin lyhentynyt viidellä sentillä, mukavuussyistä.

 

Perheenäiti on viettänyt viime aikoina hiljaiseloa ja iloitsee nyt siitä, että ylihuomenna niin tekevät myös kaikki he, joilla on kova tarve päästä töihin Arkadianmäelle. Ainakin toivottavasti, sillä vaaliväsymys on jo kaataa perheenäidin kumoon aamuisin kun hän yrittää etsiä jotain järkevää luettavaa sanomalehden sivuille parkkeeranneiden iloisten vaalinaamareiden välistä.

No, huomenna sankariperheenäiti marssii läpi räntäsateen ja suuntaa pelottomasti kohti omaa äänestyspaikkaansa. Kopissa hänet valtaa hetkeksi se sama juhlava tunne, joka valtasi perheenäidin kahdeksantoistavuotiaana hänen antaessaan ensimmäisen äänensä, silloin kun perheenäiti ei vielä ollut perheenäiti (vaikka sitäpä ei kyllä sitten kauaa kestänytkään): hän tuntee itsensä tärkeäksi. Antaahan hän kopissaan maalleen Kaikkein Parhaan Äänen. Että siltä pohjalta, hallituskin, jooko.

Huomennakin, jooko.

No, katsotaan. Jos vaalijäniskin kerran on tullut järkiinsä, ehkä kansakin onnistuu siinä. Kaikista mainoksista huolimatta. Vaikka olihan se tietenkin kätevää virittää mittava show muutaman tv-mainoksen ympärille, olipahan sekin aika sitten pois puheesta, joka olisi keskittynyt olennaiseen. Sellaiseen siis jolla olisi oikeasti jotain väliä. Kuten että mitä ja kuinka kovaa ja kenen yli kukin puolue ihan oikeasti aikoo ajaa, mikäli se päästetään rattiin. Miksi puhua asiasta jos voi puhua tv-mainoksista? Miksi esitellä omia aikeitaan, jos voi haukkua muiden? Ja hei kamoon, jos äänestyprosenttia tosiaan halutaan rukata ylöspäin, eikö kansanedustajien valinta kannattaisi silloin suorittaa Big Brotherissa? Ne tippuu kato jotka ei tietsä oikein pärjää teeveessä, eikä kansan tarvitse kato sitten siirtää takapuoltaan sohvaltaan tietsä ikinä.

Hyvä puolueväki, olkaapa nyt valppaana ja ottakaa vaikutteita. Perheenäiti katsoo kauas tulevaisuuteen ja antaa jo nyt vinkin seuraavien eduskuntavaalien mainontaan. Seuraava eräästä tämän vuoden vaalien mainoksesta johdettu slogan on vapaasti käytettävissä ja perheenäiti melkeinpä toivookin että joku tajuaisi varastaa sen tästä. Jotkut ihmiset saattaisivat nimittäin mielellään äänestää sen esittäjää:

"Puolue jolla on aivot." 

 

Ovensuukysely Tapsan häkin luukulla ei toistaiseksi ole tuottanut vastausta siihen, mitä puoluetta perheen jänis kannattaa, joten Käpylän virallista vaalijänistä voi häntäkin hyvin yrittää kosiskella tulevaisuudessa vaikka minkä puolueen kampanjaan. Tosin Tapsa ei ole aivan halpa, mutta eipä tainnut olla sekään soopa mitä me saimme televisiosta tänä vuonna nähdä.   

Vaalijäniksen mukanaan tuomaa vaurautta odotellessaan perheenäiti sanoo nyt kiitos ja tehkää hyvin. Huomennakin.