Perheen jänis on viettänyt viisi päivää häkissä poistumatta sieltä kertaakaan. Tänään perheenäitiä alkoi huolestuttaa. Hänestä alkoi tuntua siltä että ilmeettömän jäniksen lihakset surkastuvat, jos hän ei ikinä liiku mihinkään. Niinpä perheenäiti nosti jäniksen häkin kannen pois ja hätisti jäniksen nätisti pienelle kierrokselle olohuoneeseen. Tai yritti siis.

Jänis paineli suoraan sohvan alle.

Perheeseen hankittiin eilen uusi jatkojohto lankapuhelimelle, jotta puhelin ei soisi liian lähellä jänistä ja romahduttaisi tämän mielenterveyttä lopullisesti. Perheenäiti oli siitä ylpeä: näin meillä huolehditaan jäniksen hyvinvoinnista. Tänään, kun jänis oli viettänyt sohvan alla kokonaisen tunnin, perheenäiti päätti selvittää mitä se eläin siellä oikein puuhaa.

Noh, mitäpä Tapsa. Sohvan allahan oli vahvahampaisen jäniksen lisäksi paitsi oma rauha, myös upouusi puhelimen jatkojohto.

Ei jäniksen hyvinvoinnista kannata olla huolissaan, jänis huolehtii siitä aivan itse. Jos Tapsan mielenterveys jonain päivänä romahtaakin, puhelimella tuskin on osuutta asiaan. Se ei nimittäin enää soi.

Kiitos Tapsa. Nyt saadaan olla rauhassa kaikki.