Perjantaina iltapäivällä perheenäiti istuu keittiössä, katsoo omin käsin valmistamiaan vielä lämpimiä hampurilaispihvejä ja odottaa että joku tulisi kotiin.

Kukaan ei tule. Tai no, onhan niitä täällä käynyt, lapsia oli alkuiltapäivästä enemmänkin mutta ne hävisivät kaikki, kuka minnekin. Äkkiä kotona on hyvin rauhallista. Jänis kyyhöttää hyllyn alla eikä aio syödä hampurilaisia, hänkään.

Perheenäiti kurkistaa jääkaappiin, maistaa etusormellaan aiemmin valmistamaansa kookoskinuskikastiketta ja tajuaa äkkiä kyllästyneensä kotiaskareisiin. Täydellisesti. Eikä hänellä ole tänään edes ainuttakaan poliittista mielipidettä. Perheenäiti on lausuntonsa antanut, viime sunnuntaina, mitä sitä enempää. 

Perheenäiti katsoo ulos ikkunasta ja toteaa että ne täytyisi pestä. Ei huvita. Pyykit täytyisi ripustaa. Joku muu voisi tehdä sen tänään. Jänis voisi viimein alkaa osallistua perheen arkeen.

 

Perheenäiti kaivaa repustaan divarista ostamansa sosiologi Eeva Jokisen kirjan "Aikuisten arki". Siinä kysytään: mistä arki alkaa? Minne arki päättyy?

Perheenäiti vetäytyy viltin alle selvittämään asiaa. Ikkunoista ei ole mitenkään pakko nähdä läpi, ja kookoskinuskin nauttii jäätelön päällä luonnollisestikin hän, joka tietää että sitä ylipäätään on.