Menin Yhtenäiskoululle. Siellä oli sellainen keskustelutilaisuus. Ja nyt, kun perheenäiti on jo jonkin aikaa nukkunut henkisesti, mutta uni ei tajua tulla, hän kuuntelee kuinka perheen jänis popsii omenaa olohuoneen pimeydessä ja miettii jotain samantapaista kuin keskustelutilaisuuteen osallistunut opetuslautakunnan jäsen Pia Pakarinen (kok) blogissaan heti tilaisuuden jälkeen (siis anteeksi nyt tämä epäselvyys: perheenäiti siis miettii, jäniksestä tuolla pimeydessä ei kukaan edelleenkään ota mitään tolkkua, ja seuraavaa miettii Pia Pakarinen):
"Alkuviikko pisti todella miettimään, miksi olen lähtenyt politiikkaan, mutta tänään muistin jo syyn: ihmiset ja mielenkiintoiset keskustelut. "
Niin. (Ja taas vaihtui kirjasintyyppi, aivan itsestään. Perheenäidillä on nyt siis käytössään Pia Pakarisen valitsema kirjaimisto. Sen siitä saa kun leikkelee toisten päiväkirjoja.)
Perheenäiti ei ole lähtenyt politiikkaan, mitä nyt välillä vähän johonkin barrikadeille, mukamas, mutta ihmiset ja mielenkiintoiset keskustelut viehättävät häntä kyllä. Tai ainakin usein vähintäänkin ihmetyttävät. Ihmetteleminen on kiinnostavaa. Ihmiset ovat kiinnostavia kun he keskustelevat toisten ihmisten kanssa. He kun kertovat puhuessaan niin paljon muutakin kuin mitä he sanovat, ja sellaisen seuraaminen on hyvin kiinnostavaa. Ihminen on lähestulkoon yhtä kiinnostava eläin kuin jänis.
Jänis on toki eittämättä kiinnostavin.
Ihminen kertoo paljon itsestään silloin kun hän keskustelee. Vaikkei hän sanoisi juuri mitään, vaikka hän puhuisi silkkaa roskaa asian vierestä, hän kertoo silti jotain. Hän kertoo suhteestaan toisiin ihmisiin, ja joskus myös itseensä. Sellainen on perheenäidin mielestä huippujännittävää katseltavaa. Siksi omaa ehdokasvalintaansa pähkäilevän äänestäjän kannattaisikin ottaa perheenäidiltä vankka vaalineuvo: älä perehdy pelkästään siihen mistä ehdokas puhuu tai kirjoittaa, perehdy myös siihen miten hän sen tekee. Se, kuinka vaalikeskustelija kohtelee kanssakeskustelijoitaan, ottaa tilansa, aikansa ja vuoronsa puheeseen, tai jakaa niitä, tai on jakamatta, kertoo hänestä enemmän kuin mikään hänen monologinsa mistään aiheesta ikinä. Se saattaa paljastaa hänen arvomaailmastaan paljon enemmän kuin keskiverto vaalitentti, ja arvomaailma, no, sehän se määrää mellastamisen suunnan siellä Arkadianmäellä. Että tuleeko takki vai kukkaro vai ihan vaan kauhea sotku.
Sitten asiaan. Jänis on kiinnostava eläin. Hän ei puhu mitään kenellekään, ei pidä monologeja eikä keskustele. Kun jänikselle puhuu, hän joko vain tuijottaa, tai kääntyy selin ja tuijottaa pois.
Seuraavaksi perheenäiti järjestäisikin mielellään keskustelutilaisuuden, jossa ihminen yrittäisi keskustella jäniksen kanssa. Se, kuinka ihminen siitä selviäisi, kertoisi hänestä varmasti yleisölle todella paljon, paljon enemmän kuin yksikään puhe tai juliste. Erityisesti tällaisia keskusteluita tarvittaisiin vaalien alla. Seis vaalivisailulle, palkataan kanaville lupamaksuvaroin vaisu vaalijänis. Ehdokkaille annettaisiin tehtävä: vakuuta tämä jänis siitä, että mitään hätää ei ole.
Sellaisesta kanavasta perheenäiti voisi jo maksaakin jotakin.
Perheenäiti on jo vaalivalintansa tehnyt. Hän tietää jo, ketä äänestää. Se tuntuu mukavalta. Maailma on nyt selkeä paikka, jonka perheenäiti aikoo pian laskea ehdokkaansa käsiin. Sitä että ehdokas on sen edessä lähestulkoon voimaton, tuli hän valituksi tai ei, ei kannata ajatella. Tolkuissaan olevalle ihmiselle, joka on valmis maailman varmasti turhauttavimpaan toimeen: heittäytymään töihin poliitikkojen pariin, sellaiselle ihmiselle antaa mielellään lahjaksi koko maailman.
Että otapa tämä ja pistä se kuntoon. Kyllä me molemmat tiedetään kokomme sen edessä, mutta mitä siitä tulisi jos ihminen heittäisi hanskan tiskiin ennen kuin hän on yrittänyt sulloa siihen sitä mitä ihmisen täytyy yrittää: koko hommaa.
Tänä yönä perheenäiti yrittää liittyä nukkuvien puolueeseen, mutta tuskin siitä mitään tulee sen enempää kuin ennenkään. Vai mitä Tapsa? Mitä sanot?
Aijaha.
P.S. Jos oma arvostelukyky epäilyttää, eduskuntavaaliehdokkaan voi tietenkin myös valita vaalikoneella. Perheenäiti testasi ne tänä yönä. Hesarin kone ehdotti perheenäidin ykkösehdokkaaksi nuorta miestä, joka ei kuulu mihinkään puolueeseen ja joka lupasi olla lupaamatta kenellekään yhtään mitään, ja jonka tärkeimmät parlamentaariset tavoitteet olivat tv-lupamaksun poistaminen ja Suomen muuttaminen keisarikunnaksi.
Vaalijänis saattaisi todella olla vaalikonetta järkevämpi vaihtoehto.
Kommentit