Blogin pitäminen käy perheenäidin hermoille. Sen piti olla hauska oma hiljainen harrastus, ja nyt se vääristääkin hyvää vauhtia ihmissuhteet. Jos perheenäiti on viikon hiljaa eikä uhoa tai vastusta avaruudessa päivittäin mitään, kotiin tulee soitto: mikä nyt? Mikset kirjoita?

Ennen vanhaan soitettiin ja kysyttiin, mitä kuuluu. Nykyään kuulumiset katsotaan tietokoneelta ja  puhelimeen tartutaan vasta jos tietokone ei tiedäkään mitään. Jos silloinkaan. Ja jos tietokone jotain perheenäidin elämästä tietää, Lukija tuntee kaiketi itsensä ovelaksi vakoillessaan koneelta sitä, mitä perheenäiti on itse pitänyt tarpeellisena lukijan tietää. Valtavan ovelaa.

No, tietäkää nyt sitten tämä: äly ja sulo eivät mahdu samaan jänikseen.

Perheenäiti pesi viikko sitten jäniksen vessalaatikon ja katuu sitä nyt syvästi. Koska laatikko ei äkkiä tuoksunutkaan miltään, perheen jänis unohti että se on pian kolme vuotta toiminut hänen vessanaan.

Jäniksen vessahätä sen sijaan ei ole kadonnut mihinkään, päin vastoin. Nyt jänis on todella hädissään. Hän ei voi ymmärtää miksi perhe hyörii ja leikkii legoilla koko päivän juuri siinä, missä hän muistaa käyneensä tarpeillaan koko elämänsä: olohuoneen matolla. Jänisparka hiipii legojen välissä ja nuuskii kiivaasti maata löytääkseen jonkin vinkin siitä, mihin kohtaan mattoa hänen toivotaan papanansa asettavan. Eikä hän voi käsittää, mihin ne siitä aina häviävät.

Jäniksenpisu ei valitettavasti häviä mihinkään. Kuluneen viikon aikana se on osoittautunut ehtymättömäksi luonnonvaraksi. Asia selviää aina aamuisin, kun jänis on saanut hiipiä olohuoneessa rauhassa koko yön.

Perheenäiti on nyt tuijottanut jänistä viikon ja miettinyt, miten tuollaiselle eläimelle puhutaan järkeä. Jänis on tuijottanut takaisin, ja hänen katseessaan on perheenäidille vastaus:

ei mitenkään.

 

Melkein yhtä turhauttavaa on tuijottaa vaalikeskusteluja televisiosta. Jäniksessä sentään on jotain suloista. Vaalikeskustelut alkavat käydä perheenäidin hermoille nekin. Hänen tekisi mieli huutaa ruudun läpi eräänkin puolueen eräälle puheenjohtajalle että älä hyvä ihminen usko niitä imagonrakentajiasi, jotka ovat neuvoneet sinua vetämään naamallesi tuon uuden vekkulin poikamaisen hymyn joka jumalan käänteessä - toisin kuin he ovat sinulle väittäneet, se ei vakuuta KETÄÄN! 

Ja valitettavasti perheenäiti on siinä mitä todennäköisimmin väärässä.

Perheenäiti onkin nyt äärimmäisen turhautunut. Perheenäiti tietää jo vaalien tuloksen ja sen, mikä sen tänä vuonna ratkaisee. Perheenäidin luottamus ihmiseen mureneekin siksi hyvää vauhtia, ja siksi hän ottaa nyt sämpylät uunista ja laittaa kaikki koneet kiinni.

Sen jälkeen hän tekee sen, mitä pieni ihminen vielä voi: puhuu pienelle jänikselle järkeä.

Olkaa te sillä aikaa perheenäidille mieliksi ja yrittäkää pitää mielessänne siellä uurnilla että imagonrakennus ei säilytä lastenne kouluja eikä vaihda teille isona vaippoja.

 

VAIPPOJA - todellakin! Perheenäiti kääntyy nyt katsomaan perheen jänistä uusin silmin. Miten hän ei tullut ajatelleeksi tätä aiemmin?