Perheenäiti meni ajoissa nukkumaan ja valvoi. Hän katseli ikkunasta taivaalle ja ajatteli. Enimmäkseen kaikenlaista apeaa. Ikkuna oli likainen, se häiritsi vähän. Sitten luukusta tipahtivat Helsingin Sanomat.

Keskellä yötä, hiljaisen keittiön pöydän ääressä lehteä selatessaan perheenäiti mietti jälleen kerran sitä, millä lailla maailma oikein otsikoidaan. Eilisestä luistelumielenosoituksesta kaupungin koulujen puolesta nostettiin nimittäin otsikoksi seuraavaa: "Musiikin huippunimet tekivät laulun Helsingin lähikoulujen puolesta."

Niinpä niin. Miksi puhua tavallisista lapsista, tai tavallisten perheiden huolesta siitä, miten lähikoululle käy, jos voi puhua kuuluisista aikuisista, huippunimistä. Kun julkkis ottaa asiaan kantaa, asiasta tuleekin kiinnostava. Kylttiensä kanssa hiljaa seisovat perheenäidit lapsineen eivät sitä ole. Eivät ilman huippunimiä.

No, siksi kai julkkis kantaa ottaakin. Että asia saisi julkisuutta. Että julkisuus tekisi asiasta kiinnostavan, riittävän julkisen. Että syntyisi keskustelua, ettei hyvä asia unohtuisi. Sehän on hyvä. Niinhän se on, mutta otsikointi vaivaa perheenäitiä silti. Taas.

Perheenäiti meni nukkumaan aikaisin, ja valvoi aikaiseen aamuun. Sitten hän laittoi lapset kouluun. Kun sinne kerran vielä pääsee.

 

Iltapäivä kuluu hitaasti, yhtä hitaasti kuin yö, ja yhtä hiljaa. Perheenäiti juo kahvia ja miettii, mikä siinä nyt on niin pahaa, että otsikoissa kerrotaan huippunimien tehneen laulun hyvän asian puolesta?

Sen laulun tekemisessä ei ollut perheenäidin mielestä mitään pahaa. Päin vastoin, perheenäiti on aina iloinen kun joku tekee laulun, etenkin jossakin muussakin tarkoituksessa kuin ansaitakseen sillä rahaa.

Perheenäiti on vain surullinen siitä, että otsikko vahvisti omalta osaltaan huippunimien huippunimiä, mutta sivuutti taas kerran heidät, joita lähikoulujen lakkauttaminen eniten koskee.

Taas kerran.

Lapset.

Osasta heistä tulee isona huippunimiä. Osasta ei tule. Mutta heillä kaikilla on silti aina oma nimi.

Kun joku vain joskus muistaisi sen.

 

Huippunimi. Hassu nimi minusta ihmiselle. Nimi Huippunimi ei oikeastaan vielä kerro ihmisestä mitään, huippunimi ei ole vielä nimi, joka erottaa ihmisen muista. Se on vain nimitys, luokitus. Luokitus järjestää maailman. Luokkiin. Toisilla niistä on huippunimet, toisilla ei nimiä lainkaan.

Luokiteltu maailma väsyttää perheenäitiä tänään. Hän keittää siksi lisää kahvia, ja alkaa viimein miettiä, voisiko tällä harrastuksella olla jokin yhteys unettomiin öihin.

Vai onko se vaan tuo maailma, tuolla ulkona. Joka valvottaa. Täällä sisällä asti.