Uni tuli ihanasti sänkyyn asti, muttei ehtinyt aivan perheenäidin puolelle saakka. Taivaalla ei näy tänä yönä muita kuin tähdet, joten perheenäidillä on aikaa ajatella maailman asioita tavallista hiukan yleisemmin. Ja niitä kun tarpeeksi miettii, voi käydä kuten perheenäideille usein:

alkaa suututtaa.

Mikä siinä on että ihminen ei osaa käyttää järkeään, vaikka sillä on pää? Ja jos ei pää aina toimikaan, sydän sentään kumminkin ehkä? Mitä ihmettä ihminen lopulta oikein käyttää, ellei näitä kahta yhdessä? Toinen ei toimi ilman toista, kumpaakaan ei voi ostaa taikka myydä, siinä hommassa menee henki. Tässä maailmassa, jossa käytetään aivan liian usein pelkkiä kyynärpäitä ja kohautellaan olkapäitä päälle, perheenäidin tekisi välillä mieli käyttää pelkkää henkistä keskisormeaan.

Mikä siinä on että sellainen, mikä on hyvää useammalle kuin yhdelle, sadoille suorastaan, ellei tuhansille, täytyisi pyyhkiä olemattomiin vain siksi, että muutamien mielestä se on poissa muodista? Muutamien vuosien päästä näiden muutamien muoti on takuuvarmasti muuttunut, eikä silloin auta enää itku hyvien perinteiden perään. Jos perinteet katkaistaan, ne katkeavat. Ja jos jatkuvuus, tuo hyvän lapsuuden jättiläismäinen pikku apulainen, katkaistaan muutamalta tuhannelta lapselta muutaman toimistorotan oikkujen takia, näiden hyvinvoinnin jyrsijöiden on aivan turha toitottaa muutaman vuoden kuluttua että hei kuulkaa kaikki lapset, nyt otetaankin taas takaisin muotiin se jatkuvuus, käytiin siitä verkkokurssit, se onkin päivän sana! Palataan sittenkin niihin vanhoihin hyviin pieniin ja keskikokoisiin kouluihin, jotka me teiltä aikanaan otettiin! Rakennetaan uusi koulu sen vanhan tilalle, joka muutettiin vastikään kovan rahan asunnoiksi, ja järjestetään kutsukilpailu siitä, kuka suunnittelee parhaat perinteet sisältävän jatkuvuuteen juohevimmin soveltuvan ihka uuden koulukiinteistön - ja huokeat asunnot siihen ympärille, se kovan rahan vanha koulu keraamisine liesineen ja kirsikkaparketteineen kun pysyy tyhjillään. 

Yhtenäiskoulun vanhempien toimintaryhmän jäsenet, nuo kaupungin tuulia vaivihkaa haistelevat myyrät, tiedottavat toisilleen säännöllisesti siitä mistä päin kaupungissa näyttää kulloinkin tuulevan. Maanalainen virtuaaliposti tuo välillä hyviä, välillä huolestuttavia uutisia. Perheenäiti lukee ja lähettää niitä itsekin otsa kurtussa ja yrittää miettiä, mikä tässä maailmassa olisi paras tapa toimia, etteivät aivan kaikki asiat aivan tärvääntyisi. Myyrät tekevät hyvää työtä, mutta päivän päätteeksi se väsyttää. Päivän päätteeksi tekisi mieli mönkiä maan alta aurinkoon, istahtaa kahvikuppi kädessä kansituoliin ja todeta: onneksi kyseessä olikin vain huono vitsi, onneksi kaupungin äitien ja isien ei oikeasti tarvitse käyttää vapaa-aikaansa kaivamalla esiin tutkimus- ja tilastotietoa terveen järjen tueksi. Sille porukalle, jolle maksetaan verovaroista palkkaa siitä, että he tekisivät sen itse, eivätkä tärväisi lisäverovaroja teettämällä tätä samaa työtä jollain aivan toisen alan konsultilla, tai kaupungin äideillä ja isillä ilmaiseksi. Että onneksi terve järki on oikeasti se, mikä lasten asioista päättäviä ohjaa, onneksi ihmiset osaavat oikeasti ajatella, onneksi se, mitä lehdestä voi taas aamulla lukea, ei olekaan totta.

Mutta kun se on. Ja vaikkei se olisikaan, niin se lukee aamulla lehdessä. 

Hyvin huono homma. Hyvin huono.

Perheenäidin arkijärki ei käsitä sitä, miksei kouluja nähdä osana suurempaa kokonaisuutta, kun ne kerran ovat. Ei koulu ole mikään muusta kaupungista ja lasten ja heidän perheidensä elämästä irrallinen yksikkö, jota voidaan tutkiskella tutkiskelematta muuta kaupunkia ja lasten ja heidän perheidensä elämää. Eikä koulua voi tutkiskella ilman että sitä todella tutkiskelee, selvittää kuka siellä tekee ja mitä ja onnistuuko hän siinä ehkä, vaiko kenties ei, ja mitä se toiminta oikeasti tukee tai ennaltaehkäisee. Ei niin kertakaikkiaan voi tehdä. Ei kouluja ole siksi, että olisi kouluja. Kouluja on siksi kun ihminen mullisti päänsä ja keksi lukutaidon, joka ei kulje geeneissä. Kouluja on siksi, että sen jälkeen kun ihminen mullisti päänsä, hän teki tästä planeetasta niin monimutkaisen paikan, että ymmärtääkseen siitä mitään ihmisen täytyy käydä koulua. Eihän ihminen voi ymmärtää itseään, ellei hän ymmärrä ympäristöä, joka hänet kasvattaa, ja ihminen, joka ei ymmärrä itseään, ei ymmärrä yhtään ketään.

Ja siitä puolestaan ei seuraa muuta kuin pyssyt kädessä puuhastelua, pam pam.

Tässä pieni muistutus teille sinne opetusvirastoon. Siitä, kuinka sodat syttyvät.

Taisitte sytyttää yhden itse.

Onneksi me kaupungin äidit ja isät ehdimme käydä kierto-, kansa-, perus- ja korkeakoulumme, ennen kuin te puutuitte peliin, ja sivistyimme niissä siinä määrin ettemme kaiva esiin pyssyjä, vaan tutkimus- ja tilastotietoa siitä, kuinka ihminen käyttää parhaiten sitä, mikä kulkee hänellä geeneissä.

Tervettä järkeä.

Hyvää alkavaa terveen järjen viikkoa. Kestäköön se läpi meidän kaikkien elämän.