Pikkujoulut kestivät kokonaisen vuorokauden, jonka aikana kolme kiloa piparkakkutaikinaa muuttui sydämiksi, possuiksi, poroiksi, taloiksi, muumeiksi sekä tietenkin Lordi-kylteiksi. Välillä syötiin ravitsevia ranskalaisia ja perheenäiti on erityisen ylpeä siitä, että hän sai nakit nauramaan. Illan päätteeksi tehtiin kuperkeikkoja, lastenhuoneen pölyiset lautapelit kokivat uuden tulemisen, ja kikatus olohuoneen siskonpedissä vaimeni vasta sen jälkeen kun perheenäiti oli jo nukahtanut.

Yöllä perheenäiti heräsi siihen, että oli hyvin hiljaista. Hän hiipi olohuoneen ovelle tarkistamaan, onko nuoriso varmasti vielä paikalla.

Kaaoksen vallassa oleva hämärä olohuone oli kaunista katseltavaa. Siellä nukkui sikin sokin kavereiden kainaloon käpertyneenä Yhdeksänvuotiaiden Ystävyys, hampaat harjaamatta.

Seuraavana päivänä perheenäiti avasi lehden ja luki sunnuntaisivuilta, kuinka erityisopetusta tarjotaan kouluissa enemmän kuin ennen, "vaikkei sitä juuri lisää tarvittaisi". Erityisopetuksen kasvu on kuulemma suurimmalta osin selitettävissä "tilastoinnin ja erityisopetuksen määrittelyn muutoksilla".

Vai niin, perheenäiti mietti, vai todellakin niin. Artikkeli päättyi toteamukseen, jonka mukaan on varmaa, ettei nykynuoriso ole sen häiriintyneempää kuin ennenkään, ja että suomalaiselle erityisopetukselle ehkä tarvittaisiin vain uusi termi.

No niin virkamiehet, valpastukaa, on pojat aika nikkaroida uusi termi. Aiheesta saisi varmasti useammankin seminaarin, ja ehdotukset voidaan ehkä mapittaa näiden aivoriihien tuloksena perustettavan uuden Erityisopetusviraston pitkille arkistokäytäville, sillä aikaa kun nuoriso jatkaa syrjäytymistään kaikessa rauhassa ja viiltelee itseään uusien tehokapasiteettikoulujen vessoissa - eikä ole yhtään sen häiriintyneempää kuin ennenkään. Kysehän on vain termeistä, joilla me haluamme heidän elämäänsä kuvata. Lopultahan kyse on aina vain tilastoista, ja nuorison ilmiselvä pahoinvointi ei ole meille aikuisille yhtään niin ikävä asia, jos me selitämme siitä kertovat tilastot itsellemme määrittelemällä ne eri nimisiksi kuin ennen. Jotenkin sievemmiksi. Annetaan erityisopetuksen uudeksi nimeksi vaikkapa Erityiskiva Opetus, siten siitä tulee jotain nastaa johon kandee tähdätä, ja brändätään pahoinvoinnista Hyvin Paha Vointi: se lyhenee varmasti kuluttajien käytössä pian Hyvinvoinniksi. Kylläpä maailman parantaminen on helppoa ja hauskaa!

Lainaan tässä nyt erään nimeltämainitsemattoman koulun nimeltämainitsematonta rehtoria, jonka kuulin vastikään kommentoivan kouluverkon kehittämishanketta seuraavasti:

häpeän olla aikuinen.