Perheenäidin koti näyttää siltä miltä ennenkin, perin räjähtäneeltä. Perheenäiti on pettynyt tonttuun. Tonttu kylvää kyllä öisin suklaata sinne tänne, mutta ei ole vieläkään avannut eteiseen vintiltä kannettua pahvilaatikkoa, sitä missä ovat ne jouluvalot ja se kaikki kimaltava, tiedättehän.

Perheenäidin pitäisi kaiketi siivota ja loihtia joulu kotiin itse. Tytär on päättänyt pitää ystävilleen huomenna pikkujoulut, ja perheenäiti yrittää motivoida itseään virittämään kotiinsa aitoa toluntuoksua tyttären kavereiden iloksi. Perheenäiti etsii motivaatiota kovin kuumeisesti eikä valitettavasti onnistu siinä erityisen hyvin, pikkujouluihin kutsutut tyttären kaverit kun istuvat paraikaa olohuoneen matolla pelaamassa lautapeliä eivätkä välitä sotkusta vähääkään.

Tällaisia aikuiset ovat. He miettivät aivan tosissaan, että mitähän nuo pienet vieraat, jotka meillä tänään leikkivät, miettivät huomenna meillä leikkiessään siitä, jos meillä on huomenna se sama sotku kuin kuin tänään, se sama siis, joka meillä on aina kun he täällä leikkivät. Ja muutenkin.

Pienet vieraat miettivät sitä sotkua varmasti todella kuumeisesti. Mahtavatko saada sen takia illalla oikein untakaan.

Tällaisia aikuiset ovat. He miettivät virastoissaankin kuumeisesti sitä, miten Helsingin kouluverkkoa voisi parhaiten siivota, ja päättävätkin ehdottaa sen täydellistä sotkemista. Jotta olisi sitten tosiaan jotain mitä siivota.

Jollain muulla nimittäin.

Jättäkää hyvät ihmiset ne koulut rauhaan ja tulkaa siivoamaan meille.