Aamukahvin aikaan perheenäiti, joka ei erityisemmin pidä tietokoneesta, huomaa tulleensa riippuvaiseksi tietokoneesta. Tietokone kokoaa perheenäidin öiset ajatukset ja imuroi ne nettiin.

Tonttu on käynyt yöllä ja tuonut poikasille suklaata. Perheenäiti haukottelee, katsoo tontun jättämää viestiä ja ajattelee: niin tosiaan, joulu. Perheenäiti miettii, voisiko hän ehkä jättää tontulle illalla viestin ja pyytää, että tämä hoitaisi jouluvalmistelut tänä vuonna perheenäidin puolesta, koska perheenäiti itse ei ehdi.

Perheenäiti keittää lisää kahvia ja pohtii, mitä tänään pitikään tehdä. Sen jälkeen hän sukii huolimattomasti hiuksiaan, joita kukaan ei koskaan kampaa, ja talsii kahvikuppi kädessä koululle.

Perheenäiti vihaa ehkä aika ajoin aikuisia, mutta lapsia hän ei ole vihannut ikinä. Hänestä lapset ovat hyviä ja ansaitsevat parasta. Kaikki lapset, aina.

Siksi hän talsii tänään kahvikuppi kädessä koululle. Koulun pihalla lapset leikkivät ja nuoriso velloo niin kuin ennenkin.

Toivottavasti vastakin. Toivottavasti kaikki aikuiset pitävät siitä huolen.