Miksi perheenäidin täytyy puhista? Tällä kysy perheenäidiltä -palstalla perheenäiti vastaa itse yleisimpiin itse itselleen esittämiinsä kysymyksiin.
Asiallinen argumentointi on onnistuneen kansalaistoiminnan kulmakivi. Sitä pitää tehdä, maailma toimii niin. Aikuinen ihminen haluaa aikuiselta aikuista käytöstä, ja aikuinen käytös on asiallista. Aikuinen hillitsee tunteensa ja nielee kiukkunsa silloin kun erilaisissa kokouksissa, joissa hän elämänsä aikana väistämättä roikkuu, painiskellaan epäolennaisuuksien parissa tai tuijotellaan seinille. Ja hyvä niin, rähisemällä tilanne tuskin korjaantuisi. Aikuinen ei rähise, hän argumentoi, ja jos kukaan ei kuuntele, hän joko argumentoi argumentoimasta päästyään vähintään puolitoista tuntia, tai sitten hän menee kotiin.
Kotona aikuinen tipauttaa salkun lattian läpi tai heittää käsilaukun seinään, ja alkaa rähistä joko lapsilleen, puolisolleen tai kultakalalle joka ei kuuntele. Myös seiniä voi sättiä. Tälle täysin turhalle ja inhimillisesti rumalle toiminnalle on hyvin yksinkertainen syy. Aikuisuus väsyttää.
Valaiskaamme asiaa eläinkunnan avulla. Kuvitelkaa tilanne, jossa täysikasvuinen jänis sitoo korvansa solmuun ja loikkii holtittomasti kohti tulipaloa. Paikalle osunut toinen jänis huomaa tämän ja kauhistuu: mitä ihmettä tuo oikein tekee? Kauhistunut jänis aloittaa asiallisen argumentoinnin. Hän hillitsee itsensä hienosti selittäessään kahdella jalalla paikallaan seisten toiselle jänikselle hyvin harkituin ja hienovaraisin sanakääntein ääntään korottamatta, että tämän kannattaisi harkita vielä korviensa avaamista, sillä on hyvin todennäköistä, että täysikasvuinen jänis, jolla on korvat solmussa, ei kuule yleistä hätämerkkiä, jolla saatetaan varoittaa maastopalosta. Jänis toimii näin, koska kukaan täysikasvuinen jänis ei halua leimautua hysteerikoksi julkisella paikalla. Illalla, kun toinen jänis on palanut, tämä asiakysymyksiin keskittynyt toinen jänis on hyvin väsynyt. Tiedättekö miksi?
Asiallinen argumentointi on hyvin väsyttävää. Eikä väsyneestä jäniksestä ole yhtään mihinkään.
Elämänsä aikana tavallinen keskivertojänis kohtaa tämän tilanteen melko usein, tavalla tai toisella. Hän lukee usein lehdestä maastopaloissa kärähtäneistä jäniksistä ja näkee uutiskuvissa laumoittain tulipaloa kohti loikkivia solmukorvia ja tuntee itsensä voimattomaksi näiden tragedioiden edessä, tajutessaan samalla, että suuremmalla jänisjärjellä tällainen toiminta voitaisiin varmasti jotenkin välttää. Hän miettii usein, miksi kukaan ei tee mitään. Että miksi kaikki vain argumentoivat.
Sinä päivänä kun täysikasvuinen emojänis avaa lehden, ja lukee sieltä asiallista argumentointia siitä, miksi jäniksenpoikasten pesiä pitäisi yleisesti polttaa, hän tajuaa että hänellä on täysikasvuisena jäniksenä tasan kaksi vaihtoehtoa: joko solmia korvansa, tai aloittaa asiallinen argumentointi tätä hanketta vastaan. Sillä hysteeristä emojänistähän ei kuuntele kukaan.
Silloin emojäniksen valtaa valtava turhautus. Hänen tekisi mieli huutaa ulos jäniskerrostalonsa ikkunasta ja sanoa: lopettakaa hei viimein se hulluus ja avatkaa korvanne, mutta hän tajuaa samalla ettei niin ehkä kannata tehdä. Että siitä saattaisi koitua poikasille vain lisää ongelmia.
Turhautuneesta emojäniksestä ei sitten iltasella olekaan poikasille kovinkaan paljon iloa.
Palatkaamme perheenäitiin. Puhina ei ehkä estä maailman hulluutta eikä lievitä turhautuneisuutta, mutta tekee niistä piirun verran siedettävämpiä. Eikä aikuinen ihminen SAA pitää turpaansa kokonaan kiinni silloin, kun pienempiä ollaan ilmiselvästi sortamassa. Isompien velvollisuus on puolustaa pienempiä, joilla ei ole siihen isojen ihmisten keinoja.
Aikuisten keino on asiallinen argumentointi, ja se on enimmäkseen oikein hyvä keino. Maailma toimii niin. Mutta kun perheenäiti on painanut yhdessä itselleen tuntemattoman hyvin pienikokoisen ihmisen poikasen kanssa tänään Yhtenäiskoulun aulassa tälle rintamerkin, ja vilkaissut sitten ohimennen mitä siinä lukee, hän ei enää jaksa ajatella asiallisten aikuisten asiallisia ajatuksia, eikä kirjata niitä koko ajan ylös sisäsiistissä muodossa. Muitakin muotoja tarvitaan. Perheenäiti puhisee tässä tänään siksi, että hän toivoo mahdollisimman monen aikuisen helsinkiläisen tietävän, että vasta kirjoittamaan oppinut pieni koululainen kirjasi tänään rintanappiinsa seuraavan oman ajatuksensa:
ajatelkaa lapsia älkää ottako koulua
Ylläoleva lause on hyvä syy puhista, lasten ei täytyisi joutua ajattelemaan näin.
Minä tiedän että muutkin puhisevat. Tehkää se julkisesti. Hiljainen puhina kotona ei auta ketään.
Kommentit